Miehemme maailmalla 7: Tiukkaa kentällä ja sen ulkopuolella

Miehemme maailmalla -juttusarjassa käydään läpi NST:stä maailmalle matkanneiden pelaajien kertomuksia. Tulevalla kaudella Tuomo Reponen ja Ville Pulli pelaavat Sveitsin B-liigaa Zug United -nimisessä joukkueessa.

Tiukkaa kentällä ja sen ulkopuolella

Tässä taas pitkästä aikaa hieman tarinaa. Seuraavat tapahtumat on sijoitettu ajalle 6.10 – 2. 11 eli noin kuukauden tulokset ja muut tavarat tulevat tässä.

Heti kärkeen kerron tämän hetken tilanteestamme, joka ei ole se kaikkein ruusuisin. Syy miksi rupean avautumaan on se, että jotkin Suomessa tästä jo tietävätkin. Ennenkuin kaikenmaailman huhujaostot ja selkäänpuukottajat alkavat kehittää omat “varmat“ tarinansa, kerron totuuden.

Sopimuksessamme on pykälä, että molemmilla osapuolilla on mahdollisuus purkaa sopimus marraskuun aikana, mikäli seura ei ole löytänyt töitä Villelle ja minulle. Nyt on niin, että viimeiseen kolmeen viikkoon emme ole mitään töitä tehneet. Ennen sitä siis kävimme satunnaisesti mailojen ja paitojen välittäjällä hommissa. Virallisia töitä ei toistaiseksi ole ollut. Elämä on siis mennyt lomaillessa ja pelaillessa. Tilanne on melko kriittinen, sillä managerimme soitti ja kertoi, että seuraavien 2-3 viikon aikana ratkeaa kohtalomme. Kysyi myös haluammeko me jo purkaa sopimuksen, sillä oikeus siihen olisi. Emme tietenkään halua. Hyvin olemme viihtyneet.

Turistit Rigi-vuorella.

Molemmat managerit ovat kertoneet myös halustaan pitää meidät joukkueessamme koko kauden, sillä olemme heidän mielestään mukavia ja helppoja ihmisiä, joiden kanssa koko joukkue tulee toimeen. Otteet kentällä ovat myös miellyttäneet. Se on kieltämättä mukava tietää. Suuretsinnät suomalaisten työllistämiseen ovat käynnissä. Koko joukkueelle on lähetetty sähköpostia, että kaikki apu on tarpeen. Lisäksi keskiviikon harjoituksissa manageri kävi henkilökohtaisesti informoimassa joukkuetta tilanteesta.

Olemme varanneet lentoliput Suomeen jouluksi. Eli sinne olemme jokatapauksessa tulossa morjestamaan, ehkä juurikin sinua 23.-30.12. Jos töitä ei siihen mennessä ole löytynyt, morjestamme ehkä juurikin sinua myös ensi vuoden puolella. Olemme ajatelleet, että koitamme olla ottamatta turhia paineita tilanteesta, sillä mikään ei ole meistä itsestämme kiinni. Ymmärrämme kyllä, ettei seura pysty maksamaan kahden pelaajan kuukausipalkkaa koko kaudelta, jonka tähän mennessä ovat siis tehneet töiden puuttuessa. Pelihommat ovat kulkeneet ihan kelvollisesti meidän mielestämme, ja sitähän varten tänne ilmeisesti tultiin. Joten aika näyttää mitä tapahtuu. Kaikki peukut pystyyn, jotka eivät näitä kahta naamaa Suomeen vielä halua ;) Ne kenellä on kovin ikävä, toivokoot sitten jotain muuta…no joo.

Pojat valmiusasennossa. Peli Lok Reinachia vastaan, josta Zug otti selkeän 11-4 voiton.

Pelit ovat siis alkaneet kulkemaan paremmin ja paremmin. Joskin joukkueelle on tullut pienehköjä nukahduksia, joista on tullut kohtalokkaita pistemenetyksiä. Olemme kuitenkin ennen ensimmäisen kierroksen viimeistä ottelua tiukasti kiinni ylemmän jatkosarjan paikassa. Lauantaina 3.11 on tärkeä ottelu Klotenia vastaan, joka on sarjakakkosena 4 pisteen päässä. Häviöllä asetelmat menevät heikommaksi, kun taas voitolla lähestytään tiukasti kärkeä.

Ville on tehtaillut pelatuissa 8 ottelussa 7+5 ja itselläni on 4+5. Tehojen valoissa menee ihan mukavasti. Tosin niitä voisi olla enemmänkin. Jo muutamaan kertaan mainittu tuomarilinja kieltämättä syö tehokkuutta. Polvea ja mailaa tulee. Viime ottelussa tuomarit, jotka jo aikaisemmin olivat minulle käytöskymppiä näyttäneet olivat taas yhtä kuutamolla kuin Santeri Kinnusen vieraat TV-ohjelmassa. Jatkoajan loppuhetkeillä olin pääsemässä yksin läpi. Kaveri ajoi polvella minut vaihtoaition puolelle maisemakiertueelle. Suomessa aika selvä vitosen paikka, ja kuten valmentajamme Juha sanoi “Katoin et nyt menee luita poikki“. Ei mennyt, kaverikin selvisi kakkosella. Ja se ei ollut ainoa rike, mitä otin vastaan. Villenkin on melko mahdotonta käyttää hyvää laukaustaan, kun viikatemies vastustajan paidasta iskee. Myös pisterohmumme Livio Gaido kärsi tuomareiden epäsuosiosta. Valmentajamme olikin kysynyt tuomareilta, onko heillä jotain henkilökohtaista minua ja Liviota vastaan, kun otteet saavat olla niinkin rumia kuin ne olivat. Ehkä, sillä ottivat minulta syöttöpisteenkin pois kyseisessä ottelussa. En tiedä miksi ☺ Mutta se siitä. Näillä mennään mitä on.

Juuri muuta kummempaa ei täällä olekaan ehtinyt tapahtua. NST:stäkin tuttu Härkösen Joonas on tällä hetkellä kyläilemässä, ja tyttöystäväni kävi viime viikolla. Sitä ennen pari maailmanmatkaajaa Suomesta olivat pikavisiitillä. Seuraa on ollut mukavasti, joka on tietenkin piristänyt normaalia arkea. Sveitsiä ollaan kierrelty ja ihmetelty. Saksaakin koitettu opiskella, vaihtelevalla menestyksellä. Siinäpä sitä. Toivotaan jatkossa parasta. Terveisiä kaikille tutuille Suomeen ja onnitteluja omasta puolestani liigamiehille. Kausi on näemmä alkanut mitä mainioimmin, vaikka “maajoukkue“ Helsingistä olikin vahvempi. Erittäin mukavaa on ollut katsella tuloksia! Jatkakaa samaan malliin!

Reponen & Pulli