Snaton ottelut Ruotsissa

Snato - Heartbreakers / Harjoitusottelu

NST:n A-nuorten rungosta muodostettu ja Tapaninpäivänä Ruotsiin suuntaava joukkue, Snato, kohtasi tänään harjoituspelissä hieman pidemmät perinteet omaavan Heartbreakersin. HB lienee kaikille laji-ihmisille tuttu, ja lisäksi joukkue oli saanut kovan luokan vahvistuksia. HB:n riveissä viilettivät tuttujen tähtien lisäksi mm. Atte Kolis, Toni Kokkonen, Valtteri Pitko sekä Juho Moilanen. Ottelu päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen Snaton voittoon lukemin 11 – 6.

Snato oli liikkeellä kahden hyökkäyskentällisen ja neljän puolustajan voimin. Ensimmäisessä hyökkäysvitjassa viilettivät Tommi Mäkelä, Joonas Puhakka sekä Ville Rouhiainen ja toinen kolmikko oli muotoa Jani Leivo, Mikko Niiva ja Jarkko Nurmela. Puolustajina pelasivat Ville Suni, Teemu Salonen, Samuli Naskali sekä hajavaihtoja kokeillut jalkatoipilas Henri Pitkänen. Maalia vartioi hiuskuontalonsa itänaapurin lookkiin vaihtanut Eero Leppälä.

Ottelun alkupuolisko oli Snatolta hieman hermostunutta peliä ja HB pääsi iskemään muutaman osuman etumatkan. Snato kavensi, mutta HB kuittasi lähentelyn pian mennen 3 – 1 johtoon.

Näistä asetelmista peli kehittyi eteenpäin ja ottelun puolivälin jälkeen Snato alkoi saada ottelun juonesta yhä paremmin kiinni. Kahden erän jälkeen tilanne oli jo tasan 5 – 5.

Heartbreakersilla oli Snatoon nähden selvä miesylivoima, mutta ennakko-odotusten vastaisesti viimeisen erän veikin hyvällä prosentilla maaleja viimeistellyt Snato. Hienot syöttökuviot seurasivat toisiaan nopeiden vastahyökkäysten päätteeksi ja ajoittain hyökkäyspään peli oli todella mallikkaan näköistä. Snato vei päätöserän nimiinsä lukemin 6 – 1 ja koko ottelun siis 11 -6.

Ottelun suurin pisterohmu oli Snatodebytantti Jani Leivo, joka hurjasteli peräti puoli tusinaa tehopistettä (4+2). Hyvää taustatukea antoi toisen kentällisen Joonas Puhakka iskemällä pisteen vähemmän (2+3).

Snatolta puuttui kokoonpanosta vajaan kentällisen verran pelaajia, kun Helsingin vahvistukset sekä ex-NST Risto Kailio olivat poissa maantieteellisistä syistä.

Ottelua oli saapunut seuraamaan ilahduttavan suuri määrä yleisöä ja Snaton laadukas fanijaosto oli edustettuna Ylipäällikkö Eino Hurrin johdolla. Fanit seurasivat ottelua rauhallisesti, mutta ajoittain oli nähtävissä jo ujoja ennusmerkkejä siitä, mitä tuleman pitää.

Snaton urakka länsinaapurissa alkaa 27.12 klo 14.30 paikallista aikaa. Silloin vastaan asettuu aina vaarallinen TPS.

NST-TPS 2-6(2-2,0-4)

Snato koki kovia jo tunteja ennen lähtöä, kun Naskalin Samppa sairastui ja joutui jättämään retken väliin. Tämä epäonni jo ehkä enteili sitä, ettei kaikki tulisi jatkossakaan menemään suunnitelmien mukaisesti. Toki hattua on nostettava nimeltä mainitsemattomalle fanille, joka kaikkien aikojen lyhyimmällä varoitusajalla (8 tuntia) oli valmis lähtemään reissuun tyhjäksi jääneelle paikalle. Hienoa Snato-henkeä! Perille kuitenkin päästiin kivasti keinuttelevan laivamatkan jälkeen onnellisesti, ja Uppsalaan saavuttiin luonnollisesti Jukka Pukin ollessa ratissa hyvissä ajoin. Jobinpostia ennen ensimmäistä peliä saatiin myös siitä, ettei T-Mac Mäkelä pystynyt kuumeilultaan pelaamaan, ja se heikensi jo ennestään heikentynyttä miehistöä.

Avauserä TPS:ää vastaan oli hyvää peliä, ja myös fanit olivat valmiina taistelemaan viimeiseen mieheen. Snaton paketti oli kontrollissa, eikä suurempaa hätää muutamia huonoja ratkaisuja lukuun ottamatta ollut. Maalit menivät Heneläisen Henen (J.Puhakka) ja Zeus Sunin (Nurmela) nimiin. Töpseleistä maaliverkkoa heiluttelivat ei-niin-yllättäen Mikko Hautaniemi & Mikael Lax. Toisessa erässä sinipaidat alkoivat tekemään järkyttäviä henkilökohtaisia virheitä, ja em. Hautaniemen (4 maalia) ja Laxin kaltaisille pelimiehille ei kannattaisi palloa ilmaiseksi tarjota. TPS oli parempi toisessa erässä, mutta lukemat karkasivat aivan liian suuriksi. Jälkeenpäin syitä tappiolle ei tarvinnut kauaa hakea, karkeat henkilökohtaiset virheet ja tietynlainen hengettyömyys vaivasivat. TPS eteni myöhemmin turnauksessa aina finaaliin asti, joten huonolle joukkueelle Snato ei todellakaan kaatunut. Pelin jälkeen lähdettiin katsomaan, minkälaista hotellia Snaton äänekkäälle väelle oli tänä vuonna tarjolla.

Huddinge IBS-NST 5-4(3-2,2-2)

Jaa-a, mitäpä tästä sanoisi. Ottelu oli merkitty alkamaan 23.15, mutta tuttujen myöhästelyjen jälkeen se alkoi lähempänä puoltayötä (01.00 Suomessa). Fanit olivat todella iskussa, ja tämä ei aina miellyttänyt a) tuomareita b) Huddingen kapteenia Markus "Jackie" Khania c) Huddingen valmentajaa d) Huddingen muita pelaajia e) toimitsijoita f) kanssakatsojia. Ottelu oli varmasti katkonaisin, missä allekirjoittanut on ollut Ruotsissa mukana, ja 40 minuutin ottelu kesti reilusti yli tunnin eri tyyppisten katkojen vuoksi. Tästä yli menneestä ajasta n. 70% meni vastustajan kapteenin keskusteluihin tuomareiden (n.65+ - vuotiaat papat) kanssa. 

Itse ottelu oli pienessä kaukalossa erittäin fyysistä taistelua ja päädyn tiiliseinä aiheutti aika ajoin karmealta näyttäneitä tilanteita. Lisäksi, kun tuomareiden linja tuntui olevan legendaarinen "vain kuolleet vihelletään", oli kaaos valmis. Mailankäyttö oli hurjaa, ja paljon jossiteltavaa jäi varsinkin Huddingen kahdesta maalista, joita molempia edelsi räikeä viheltämättä jäänyt rike.  Huddinge ei karvannut juuri lainkaan, mutta iski vastaan erittäin kärkkäästi ja laukoi jäätävän kovaa ja tarkasti sekä kantista että suorista juoksuista. Faneja maalin muodossa ilahduttivat Leivo, Puhakka, Nurmela ja Niiva. Huddingen turnaus eteni pudotuspeleihin, joissa se taipui tulevalle mestarille Happeelle äärimmäisen tiukan ottelun jälkeen 2-1, joten tämä vain osoittaa niitä pieniä marginaaleja joita Storvreta vuosi vuoden jälkeen tarjoaa. Tällä kertaa marginaalit eivät olleet Snaton puolella, joten turnaus jäi todella torsoksi ja noutaja tuli jo alkulohkossa. Edessä oli toki vielä ottelu seuraavana päivänä sillä hienoimmalla areenalla, Fyrishov A:lla.

NST-Järfälla IBK 3-5(2-2,1-3)

Järfälla oli hävinnyt Snaton tavoin molemmat ottelunsa, joten ottelussa panoksena oli ainoastaan jumbosijan välttäminen. Isolla areenalla pelaaminen oli monelle pelaajalle ensimmäinen kerta, ja näin hieno kokemus. Järfälla oli kahden muun kohdatun vastustajan tavoin erittäin kova joukkue, ja tämä vain varmisti sen että kyseessä todellakin oli aikamoinen kuolemanlohko, ja selkeästi kovin lohko jonka reportteri on viiden vuoden aikana Ruotissa nähnyt. Ottelu oli jälleen kerran erittäin tiukka, mutta niin vain kolmannen kerran kääntyi lopussa Snaton tappioksi Järfällan niitatessa viimeisellä sekunnilla pallon tyhjään maaliin viidennen osuman merkiksi. Maalintekijät päätösottelussa olivat Kailio, Puhakka sekä Niivan Mikko.

Fanit eivät jättäneet joukkuetta tässäkään ottelussa ja kovasti pelien jälkeen oli sellainen olo, että fanit olisivat ansainneet paljon paremmin pelanneen joukkueen. Pettymys montaakin asiaa kohtaan peleissä oli suuri, mutta ei voi mitään, pallo ei nyt pomppinut ja sillä sipuli. Entä jos Mäkelä olisi pystynyt pelaamaan, ketjut olisivat pysyneet ehjinä..entä jos ne muutamat tilanteet tärkeässä pelissä Huddingea vastaan olisi vihelletty oikein..no, jossittelu sikseen. AjP (aika jälkeen pelien) sujui kenellä mitenkin, Suomi muistettiin mainita uudeksi maailmanmestariksi, Agnes ja Martina ovat sööttejä flickoja, Snato pidetään sydämessä ja tuhansia muita muistoja..iso kiitos kaikille mukana olleille, tästä on vain yksi suunta.

HP