Omat kasvatit kunniassa

Sunnuntai 12.4.2009 klo 15:04 - Antti O. Arponen

SSV vei Suomen mestaruuden suvereenisti. Yksi asia kiinnitti huomiota televisiota katsellessa. Suomen mestarijoukkueessa pelasi vain kaksi seuran omaa kasvattia.

Siinä ei sinänsä ole mitään väärin. Seurajohto saa koota joukkueen juuri niin kuin se itse haluaa. Suomen mestaruutta todennäköisesti ei voita pelkillä omilla kasvateilla.

Kelasin SSV:n pelaavaa kokoonpanoa. Mitkä ovat pelaajien kasvattajaseurat tai ne seurat, joista he ovat tulleet nykyiseen mestarijoukkueeseen:

Henri Toivoniemi HaKi, Toni Lötjönen SBS Pori, Juha Kivilehto VFT, Timo Toivonen VFT, Jarkko Lappalainen HIFK, Kimmo Kinnunen OLS, Teemu Piispanen SB Savo, Mikael Järvi VFT, Juho Järvinen Trackers, Santtu Manner RuRu, Tero Tiitu Josba, Jani Kukkola SB Pro, Peik Salminen Tor, Jukka Kinnunen OLS ja Sebastian Fager-Pintilä Rangers.

Ja sitten ne SSV:n omat kasvatit: Kari-Matti Ratsula ja Harri Forsten. Heistäkin Forsten on rajatapaus, sillä muistaakseni hän siirtyi A-junnuissa HNMKY:stä SSV:n riveihin.

SSV:n penkillä istui toki verkkareissa muutama junnu, mutta heillä ei ollut mitään roolia kentällä. Mikä on kasvattajaseura, siitä voidaan vaihtaa mielipiteitä, mutta mielestäni SSV ei voi pitää puhtaasti omana kasvattinaan kuin Ratsulaa.

Finaalivastustaja Erä on tunnettu kasvattajaseura, ja sillä olikin  finaaleissa tukku omia junnuja: Jussi Kosola, Lauri Kapanen, Henri Lehtonen ja Jaakko Rissanen. Samaan sarjaan kuuluu myös alkukaudella loukkaantunut Lauri Lehtonen. Sami Lehtinen pelasi ensimmäiset liigapelinsä B-junnuna SSV:ssä, mutta siirtyi sitten Erään.

Puolenkymmentä omaa kasvattia liigajoukkueen pelaavassa kokoonpanossa (15-20 miestä) on hyvä saavutus. Keskiarvoa selvästi parempaan pääsivät tällä kaudella vain Oilers, NST ja Josba.

Oilers ansaitsee hatunnoston nuorisotyöstään. Laskin liigan pelaajaluettelosta 15 omaa junnua, jotka myös pelasivat suurimman osan peleistä: Tarmo Kirjonen (iki-Oilers), Jouni Vehkaoja, Patrick Wardi, Oliver Wardi, Oscar Hänninen, Jussi Piha, Jens Riska, Robin Nyberg, Samu Rännäli, Petri Jalanko, Casper Pfizner, Niko Nieminen, Janne Karisto, Henri Vanonen ja Henri Uronen.

NST ansaitsee kakkospalkinnon. Omia junnuja Tomi Turunen, Vili Rahkonen, Jouko Sumen, Matti Taurama, Ilari Heikkinen, Antti Karttunen, Timo Kupsanen, Janne Kytösalmi, Oskari Kangas, Ville Pulli ja Tuomo Reponen. Lisäksi vasta isona poikana salibandyn aloittanut Lasse Kosonen aloitti NST:n kakkosjoukkueessa.

Josballa omia kasvatteja olivat Jarno Kettunen, Tommi Puustinen, Esa Jussila, Markus Ketonen, Niko Kejonen, Jani Kosonen, Perttu Puska, Markus Otronen ja Jukka Suomalainen.

Happeessa pelasivat seuralle uskolliset veteraanit Petri Kauko, Mikko Lehto ja Kaale Nieminen sekä omat junnut Eero Puranen, Otto Tikka, Paul Kotilainen ja Joonas Kaasalainen.

Tepsin omia kasvatteja ovat käsitykseni mukaan Mikko Hautaniemi, Tyko Hellsten, Lasse Paju, Jarkko Penttinen ja Juha Kiviniemi. SPV:n junnuissa ovat arvioni mukaan pelanneet nyt liigassa kunnostautuneet Tuukka Kiviranta, Ville Kuusela, Erik Härkönen, Niko Raunio, Teppo Mäkelä, Perttu Pajukoski ja Juho Ylitalo.

G-KooVee syntyi kahden seuran fuusiosta. Liigaporukassa olivat Gunnersin kasvatteja Olli Tuomarla, Jukka Laurila, Vesa Wetterwik, Ville Matikainen, Rene Andersson ja Miro Lehtinen. Tampereella (ja Helsingissä) pelaajat tosin ovat vaihtaneet niin usein seuroja, että ihan kaikkien taustoista en ole varma.

Nokian Krp:llä ei tainnut olla monta seuran kasvattia. FBT Porilla oli kai muutama. HaKin porukasta löydän seuran pitkäaikaiseksi pelaajaksi vain Jan Kondon. Trackersilla oli paljon RuRun ja HaU:n kasvatteja, mutta oliko yhtään varsinaista Trackers-kasvattia?

Classicin joukkueesta Henri Johansson pelasi jo B-junnuna Classicissa ja A-junnuikäisen Niko Juholan seurana on ollut IC-Akatemia, mutta muiden Classicin liigapelurien kasvattajaseura lienee ollut joku muu kuin Classic?

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että joukkueen voi koota monella tavalla. Nuorisotoiminnan arvostajana kannatan tietysti sellaisia seuroja, jotka tekevät juniorityötä ja nostavat omia junnuja edustukseen.

Liigassa kuitenkin varsin moni seura näkyy joutuvan etsimään pelaajansa jostain muualta kuin omista junnuista. Se teettää kustannuksia. Halvemmaksi tulee kasvattaa omia junnuja ja hankkia sitten muualta täsmätäydennyksiä. Tämän kauden perusteella veikkaan Oilersin nousevan takaisin mitalijoukkueeksi parin kauden kuluessa.

Oheiset nimilistat ja seurat ovat suuntaa antavia. Joku nimi varmaan puuttuu ja joku seura on väärin, mutta se ei muuta kokonaisuutta. Enimmäkseen penkillä istuneita ei ole laskettu listoihin.

Akateemista keskustelua voidaan käydä siitä, mikä on kasvattajaseura. Minusta peruslähtökohta on se, että pelaaja on B-junnuikäisestä asti pelannut seurassa. Joillakin pelaajilla D- tai C-junnuissa on voinut olla joku muu seura, mutta niitä en muista.

Antti O. Arponen