NST persoonia 27: Jonna Mäkelä

Tiistai 17.2.2009 klo 21:13 - Antti O. Arponen

Maailman paras maalivahti. Sillä arvioinnillahan Jonna Mäkelää on viime vuosina kunnioitettu. Harmi, että Jonttu ei enää ole NST:n liigajoukkueen maalilla.

Kuusi talvea Jonna Mäkelä oli se lukko, jonka varaan NST:n naisten menestys perustui. Nousu ykkösdivarista liigaan 2002, SM-pronssi 2005, mestaruus 2006 ja hopea 2007.

Kahden viime talven aikana Jonna on Porvoon Salibandyseuran maalivahtina ollut voittamassa Suomen cupia ja viime keväänä SM-hopeaa. Tänä keväänä mitali voi olla tiukassa, mutta maan paras maalivahti Jonna on edelleen.

Se, että Jonna Mäkelä ei monen muun liigan tähtipelaajan tavoin pelannut äskettäin Ruotsi-ottelussa, on maajoukkuepelaajien ja joukkueen valmentajien välinen asia. En osaa ottaa kantaa, kun en päävalmentajaa tunne.

Toivon kuitenkin hartaasti, että liitto löytää asiassa sopuratkaisun. Jonna Mäkelä ja kumppanit tarvitaan joulukuussa MM-turnaukseen. Kaksi vuotta sitten Tanskan MM-turnauksessa Suomi sai hopeaa ja Jonna valittiin tähdistökentällisen maalille. Neljä vuotta sitten Singaporessa hän sai ensimmäisen MM-hopeansa.

Jonna Mäkelä on maalilla ketterä ja nopealiikkeinen. Hän ohjaa oman joukkueen peliä ja antaa palautetta. Kokemus on tuonut taidon sijoittua oikein. Pesäpallotaustan avulla hänellä on lisäksi loistava heittokäsi.

NST:ssä Jonttu pelasi liigan runkosarjassa 97 ottelua ja pudotuspeleissä 40 ottelua. Tehot olivat 3+22. Kellään muulla maalivahdilla ei taida olla 22 syöttöpistettä liigapeleistä.

Jonnalla on kolme tehtyä maaliakin liigassa. NST:n alkuvuosina hän pelasi välillä muutaman ottelun hyökkääjänä, ja taituroi ihan riittävän hyvin mahtuakseen pelaavaan kokoonpanoon myös mailan kanssa.

Jonnalla on toistaiseksi maaotteluja 43.  Sillä mahtuu Suomen kymmenen kokeneimman maajoukkuepelaajan joukkoon. Edellä ovat Arja Joutsen 92, Paula Jouhten 78, Katriina Saarinen 65, Jonna Kettunen 58, Elisa Simonen 48, Susann Simolin 47 ja Anna Vartiainen 46.

Joulukuun MM-turnauksessa on mahdollisuus nousta pykäliä ylöspäin. Perässä tulee Tiia Ukkonen, toistaiseksi 42 naisten maaottelua.

Liigassa Jonttu oli tosiaan NST:n tuki ja turva. Kenttäpelaajien on helpottavaa tietää, että yhtään helppoa vetoa ei mene maaliin, kun siellä on sarjan paras maalivahti.

Jonna kuuluu niihin harvoihin pelaajiin, jotka on kaksi kertaa valittu liigan kuukauden pelaajaksi: maaliskuussa 2006 ja helmikuussa 2007. Hänet on valittu myös vuoden naispelaajaksi ja vuoden maalivahdiksi.

Jonna on vasta 24-vuotias (s. 24.5.1984), joten ura jatkuu varmaan vielä monta vuotta.

Tanhuvaaran urheiluopistossa Jonna hankki liikunnallisen koulutuksen. Toivottavasti koulutusta vastaavaa työtä löytyy, ja mielellään Etelä-Karjalasta. NST ja Pesä Ysit tosiaan tarvitsevat häntä.

NST:n maalilla Anni-Maija Seppänen alkaa hänkin olla maajoukkuetasoa, mutta valmennusjohto ei varmaan panisi hanttiin, jos Jonna haluaisi palata NST:n joukkueeseen.

Jonna on tuttu näky Urheilutalon katsomossa NST:n peleissä silloin kun PSS:llä ei ole samaan aikaan peliä. Lappeenrannassa hänet nähdään ainakin koko kesän, sillä hän palaa salibandykauden jälkeen Pesä Ysien riveihin superpesikseen.

Pesäpallo oli Jonnan ensimmäinen laji pikkutyttönä Imatralla, ja seura tietysti legendaarinen IPV. Salibandyssä kasvattajaseura oli Imatran Voima.

Kahden lajin pelaaminen liigatasolla on rankkaa. Se onnistuu vain erityisen lahjakkaalta urheilijalta.

Pesä Ysien superpesiksen joukkueessa Jonna pelaa etukentällä. Ennen puhuttiin siepparista. Homma on paljon samanlaista kuin NST:n maalilla: kaikki pallot kiinni mitkä ulottuville tulevat, ja sitten kova heitto lukkarille tai pesävahdeille.

Jonnalla on pituutta 165 cm. Salibandyliigan tilastoihin hän ei ole viime vuosina laittanut painoaan (takavuosina kyllä). Ei siinä mitään hävettävää ole, voima se on kun jyllää.

Olen nähnyt muutaman Pesä Ysien kotipelin vuosien varrella, ja Jonna on kunnostautunut nimenomaan voimalyöjänä, varsinaisena pyssyttäjänä. Välillä hän olikin lyöjäjokeri.

Pesäpallossakin hänellä on SM-hopeaa ja edustustehtäviä ja liki sata runkosarjan peliä. Pesäpallossa ei ole maaotteluja, mutta vuotuinen Idän ja Lännen ottelu kokoaa maan parhaat. Sinne Jonnakin on päässyt, sillä pesäpallossakaan hänellä ei ole heikkoa kohtaa pelissä; eteneminenkin sujuu terrierin tyylillä.

Salibandyn liiga on vielä kesken, ja mitalipelit pelaamatta. Melkein toivoisi, että NST:n ei tarvitsisi kohdata pudotuspeleissä Porvoota. On aina pelottavaa ja jännittävää, kun maalilla torjuu Jonna Mäkelä. Varsinkin jos hän on vastustajajoukkueen maalivahtina.

Antti O. Arponen