Paras mahdollinen hallitus

Torstai 31.7.2008 klo 21:42 - Antti O. Arponen

Salibandyseuran hallitukseen ei ikinä saada sitä ihan parasta mahdollista kokoonpanoa, mutta sitä pitää tietysti tavoitella ihan samalla tavalla kuin Suomen mestaruutta pelikentällä.

NST:n kevätkokous valitsi seuralle hallituksen. Paremmaksi sitä ei tähän hätään saa, eikä kokoonpanossa toki edes ole valittamista, mutta pitkällä tähtäyksellä hallitukseen voi värvätä vahvistuksia kuten edustusjoukkueeseenkin.

Olen joskus miettinyt urheiluseuran johdon ihannekokoonpanoa ja jopa esitelmöinyt siitä muutamassa tilaisuudessa. Lähtökohta on se, että olen 1970-, 1980-, 1990- ja 2000-luvulla ehtinyt itse olla kuuden urheiluseuran hallituksessa.

Lähdetään siitä, että puheenjohtajan lisäksi hallitukseen kuuluu seitsemän jäsentä. Se on minusta sopiva määrä. Pari heistä voi olla ns. varajäseniä, mutta kaikki kutsutaan kokouksiin asioita hoitamaan.

Hallituksessa pitää olla markkinointi- ja myyntimies. Hän on liike-elämän paikallisia päälliköitä. Ei liian iso johtaja, jotta saadaan myös haalarihommiin, mutta kuitenkin sellainen, joka tuntee kaikki rahamiehet. Hän voi vastata esimerkiksi ilmoitustilan myynnistä kausiohjelmaan.

Hallituksessa pitää olla tiedottaja. Hän saisi olla tiedotusalan ammattilainen, joka hoitaa seuran pr:n ja tarvittaessa toimittaa
kausiohjelman ja tekee juttua nettisivuille.

Hallituksessa pitää olla älytön ideanikkari. Sellaista ei kasva joka oksalla, mutta hän on kullanarvoinen kun seuran johto karsii kymmenestä ideasta jatkoon ne toteuttamiskelpoiset kaksi.

Hallituksessa pitää olla yksi lajin ja valmennuksen asiantuntija, joka tarvittaessa pitää yhteyttä valmentajakuntaan ja pelaajiin. Hän pystyy tarvittaessa antamaan hallitukselle realistisen kuvan seuran urheilullisista mahdollisuuksista, ettei luulla liikoja.

Hallituksessa pitää olla yksi kunnallispoliitikko. Mielellään joku nuori nouseva kyky, jolla ei ole vielä liikaa luottamustoimia, mutta joka haluaa näkyä julkisuudessa. Hän hoitaa suhteet muihin päättäjiin.

Hallituksessa pitää olla vähintään yksi seuraveteraani. Hän on ehkä ollut 10-15 vuotta seuran hallituksessa, mutta ei silti ole vielä kalkkis. Hän edustaa jatkuvuutta ja tarvittavassa määrässä seuran perinteitä.

Hallituksessa pitää olla vähintään yksi terävä naisihminen, joka palauttaa tarvittaessa ukot maan pinnalle. Okei, salibandyseurojen
hallituksissa onkin yleensä jo useita naisia, mikä on erinomainen asia.

Tämän lisäksi on oltava puheenjohtaja, joka johtaa kokoukset, vetää suuret linjat, edustaa seuraa, tekee jämäköitä päätöksiä, tuntee lajin, mielellään omistaa arvovaltaisen siviiliviran, näkyy julkisuudessa ja on jäsenille esikuva.

Tällainen puheenjohtaja on tietysti taruhenkilö, jollaista ei ole olemassa, mutta puheenjohtajan pitäisi täyttää mahdollisimman monta näistä vaatimuksista.

Nykyaikaisella seuralla on oma toimisto ja siellä toimistosihteeri, joka hoitaa käytännössä seuran joskus ennen tarvitsemat sihteerin ja taloudenhoitajan tehtävät. Koko hallitus tietysti vastaa seuran taloudellisesta tuloksesta.

Tässä vaiheessa voi muistuttaa, että NST:n hallituksen puheenjohtajana on Juha Härkönen ja hallituksen varsinaisina jäseninä Kari Lassila, Janne Kytösalmi, Kalle Soiniola, Ahti Suokas ja Marja Talikka sekä varajäseninä Pirjo Kosonen ja Pette Nousiainen.

Loppuun vielä muutama mielestäni tärkeä asia. Hallituksen jokaisella jäsenellä pitää olla joku selkeä tehtävä vuoden ajaksi. Ja koko hallituksella pitää olla tavoitesuunnitelma numerollisesti mitattavine tavoitteineen, joiden toteutuminen sitten analysoidaan ennen seuraavaa vuosikokousta.

Hallitukseen ei pidä valita liian kiireisiä ihmisiä, jotta he ehtivät hoitaa seuran asioita. Eikä jokaisen hallituksen jäsenen tarvitse olla lajifriikki.

Antti O. Arponen