NST-persoonia 19: Jarkko Rantala

Maanantai 3.3.2008 klo 20:53 - Antti O. Arponen

Parikymppisenä nuorukaisena Jarkko Rantalalla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että hänestä tulisi joskus Suomen arvostetuimpia salibandyvalmentajia. Salibandyn pariin hän tuli vasta monta vuotta myöhemmin, ja siihen oli syyllinen Tuuli-vaimo.

Tuuli Rantala oli harrastanut kilpatanssia ja 1990-luvun puolivälissä Tuuli etsi uutta harrastusta. Nuorison suosikkilaji salibandy näytti ja tuntui mielenkiintoiselta. Sammonlahden Bandyn (SamBa) naisjoukkue tarvitsi pelaajia ja valmentajaa. Tuuli sai suostutelluksi harrastukseen mukaan miehensä Jarkon.

Jakke on ollut innostunut urheilusta pikkupojasta lähtien, mutta hän asui 9-16-vuotiaana oman kertomansa mukaan niin korvessa, että joukkuepelien harrastaminen oli mahdotonta. Lähimpään asutuskeskukseen oli matkaa 30 kilometriä.

Siirtyminen 16-vuotiaana Heinolaan lukioon toi Jaken ihmisten ilmoille ja ohjattuun harrastustoimintaan. Lajeina olivat jääkiekko ja kaukalopallo. Heinolasta hän siirtyi Lappeenrantaan vuonna 1989.

Urheiluinnostustaan Jakke tyydytti vuosikausia alasarjoissa kiekkokaukaloissa ja kaukalopallon parissa. Nuori mies teki töitä omassa firmassaan Hakeva Oy:ssä, mutta iltahommina myös Lasse Blomqvistin apumiehenä Huhtiniemen Liikuntakeskuksessa. Siellä hän tutustui lähemmin salibandyyn.

Moni ei muista sitä, että Jarkko Rantala oli ihan aluksi salibandytuomari. Ura alkoi Huhtiniemen harrastesarjoista vähän haparoiden, sillä kertomansa mukaan Jakke ensimmäisissä peleissä joutui aina erätauolla sääntökirjasta tarkistamaan, että kuinkas sitä pitikään viheltää.

Salibandyliiton tuomarikurssien kautta Jakke tuli mukaan virallisiin sarjapeleihin ja taisi parhaimmillaan viheltää miesten ykkösdivaria. Tuomaritaustaa vasten ymmärtää sen, että Jakke osaa arvioida tänäänkin ottelun erotuomarien toimintaa, mutta toisaalta hänen kuulee harvoin julkisesti haukkuvan tuomareita.

Salibandyä Jakke pelasi Sammonlahden Pojissa (SamPo). Lappeenrantaan oli keväällä 1994 perustettu uusi seura Nakkisormet, joka teki hyvää juniorityötä ja nousi nopeasti kaupungin ykkösseuraksi. Keväällä 1996 seurafuusioiden myötä SamBan naiset siirtyivät NST:n riveihin ja SamPon miehet samoin.

NST sai SamPon sarjapaikan ja Jarkko Rantala pelasi kaudella 1996-97 NST:n edustuksessa 2. divisioonassa joukkuekavereinaan muiden muassa Otto Moilanen, Ville Kuusela ja Mikko Laurikainen sekä muutama muukin myöhemmin liigassa pelannut pelimies.

Jakelle sarjatasoksi riitti 2. divisioona. NST:n noustessa ykköseen ja liigaan Jakke tyytyi seuraavina vuosina alempiin sarjoihin. Vielä kuluvalla kaudellakin hän on pelannut ikämiesten SM-sarjassa. Kesällä
Jakke täyttää 40 vuotta.

Naisten salibandyvalmennuksesta SamBassa ja NST:ssä hauskasta harrastuksesta kehittyi 1990-luvulla nopeasti kilpaurheilua ja jopa tavoitteellista huippu-urheilua. Kaudella 1998-99 NST:n naiset olivat Suomen cupissa neljän parhaan joukossa, mutta ykkösdivarista nousemista piti odottaa monta vuotta.

Keväällä 2000 NST oli tahkonnut neljä vuotta divarin kärkipäässä, ilman merkittävämpää tulosta. Jarkko Rantala päätti päästä eroon salibandystä, osittain perhesyistä. Niinä aikoina Jaken ja Tuulin perhe kasvoi kahdella vilkkaalla pojanviikarilla Joonalla ja Leevillä.

Jakke oli vuoden kokonaan erossa salibandystä. NST:n naiset pääsivät keväällä 2001 liigakarsintoihin, mutta nousua ei tullut vieläkään. Kesällä 2001 NST:n puheenjohtaja Anneli Kiljunen soitti Jakelle ja valitteli, että naisilla ei ole valmentajaa. Jakke lupasi tulla kuukaudeksi pitämään harjoituksia. Sillä tiellä hän on edelleen.

Jussi Laukkanen ja Jarkko Rantala valmensivat kaudella 2001-02 NST:n naiset liigaan ja siellä kehitys jatkui nousujohteisena. Liigan runkosarjassa NST oli 8:s 2003, 6:s 2004 ja sai SM-pronssin 2005. Kesällä 2003 Jaken työpariksi tullut Mika Strömberg oppi varmaan jotain, sillä keväällä 2006 NST voitti naisten Suomen  mestaruuden.

Jakke ei ollut kaudella 2005-06 enää naisten mukana. Ville Hyyryläinen oli johtanut NST:n miehet liigaan keväällä 2005, mutta Hyssen aika kiireisenä yrittäjänä ei oikein riittänyt liigatasolle. Kesällä 2005 NST:n miesjoukkueen valmennus siirtyi Jarkko Rantalalle ja Simo Ruuskaselle.

Ensimmäinen kausi miesten liigassa toi NST:lle 10. sijan, toinen kausi 11. sijan ja nyt meneillään olevalla kaudella NST selvisi pudotuspeleihin runkosarjan 8. sijalla. Jarkko Rantala rakentaa NST:n miesten joukkuetta samalla tavalla pitkäjänteisesti kohti kärkeä kuten seuran naisia vuosikymmenen alussa.

En ole päässyt kuin muutaman kerran seuraamaan Jarkko Rantalan pitämiä harjoituksia, mutta jotain hänen täytyy lajista ja valmentamisesta tietää, koska menestystä tulee. Kotipeleissä yleisökin näkee Jaken pelaamista johtamassa. Ulkoisesti Jakke vaikuttaa rauhalliselta ja määrätietoiselta, vaikka sisällä varmasti joskus kuohuu.

Kaikki eivät ymmärrä Jaken huumoria. Salibandyliigan kauden avajaistilaisuudessa viime syksynä  televisiokameroiden edessä Jakke kertoi, että NST vietti kesän ottaen aurinkoa ja syöden makkaraa.

Kaikkia ei naurattanut. Trackersin maalivahti Markus Suntila vaati jopa julkisuudessa NST:lle rangaistusta salibandyn häpäisemistä. Suurin osa paikalla olleista varmasti tajusi Jaken läpänheiton. Omalla tavallaan on naurettavaa, että 12 valmentajaa joutuu vuoron perään vastaamaan samoihin (tyhmiin?) kysymyksiin. Miten teidän joukkueenne on valmistautunut alkavaan kauteen? Siinä tarvitaan huumoria.

Kysyin Tuuli Rantalalta, että mikä asia on Jakelle kaikkein ominaisinta. Jaken mukana yli 20 vuotta elänyt vaimo totesi heti, että täydellinen omistautuminen sille asialle, johon ryhtyy. Oli kysymys sitten tieliikenteen tavarakuljetuksia hoitavasta Hakeva Oy:stä tai salibandyvalmennuksesta, Jakke on mukana joka solullaan.

Tätä kirjoitettaessa Jakke valmistaa NST:n miehiä seuran historian kolmanteen pudotuspeliin. SSV:n voittaminen vieraskentällä puolivälierien avauksessa oli tämän pelikauden suurin sensaatio Suomen salibandyssä. En usko, että se jää Jarkko Rantalan viimeiseksi saavutukseksi. NST:n fanit saavat nauttia ilon hetkiä vielä monta kertaa tulevilla kausilla.

Antti O. Arponen