NST-persoonia 18: Jonne Haapasalo

Keskiviikko 20.2.2008 klo 12:17 - Antti O. Arponen

Rightin laitahyökkääjälle, jolla on kova laukaus, löytyy aina käyttöä. Jonne Haapasalo pelaa viidettä kautta NST:n edustuksessa ja maaleja on syntynyt tasaiseen tahtiin. Jonne on NST:n kaikkien aikojen maalintekijä.

Jonnen tehot NST:n miehissä, kaksi ensimmäistä kautta ykkösdivarissa, kolme viimeistä liigassa, suluissa ottelumäärä:

2003-04: (24) 14+12=26
2004-05: (27) 21+13=34
2005-06: (31) 13+9=22
2006-07: (23) 22+8=30
2007-08: (25) 20+15=35

Tämän kauden runkosarjasta puuttuu vielä ensi lauantain Trackers-peli, mutta NST:n kaikkien aikojen maalitykkien kolmen kärki on nyt: Jonne Haapasalo 90, Matti Tiilikainen 89 ja Jussi Väänänen 87.

Jonne on pikkupojasta lähtien ollut poikkeuksellinen lahjakkuus salibandyyn. Hänellä on hyvä pelinäkemys, riittävästi kokoa ja liikkuvuutta, perustekniikka kunnossa sekä kova ja tarkka laukaus rightin puolelta.

Jonne on myös taistelija, jolla on pelaamiseen oikea asenne. Hän sytyttää omalla tekemisellään tarvittaessa muitakin. Tärkeä asia on sekin, että Jonne myös puolustaa aktiivisesti. Monella tavalla valmentajan ihannepelaaja.

Ainoana miinuksena näen sen, että Jonnella kuluu turhan paljon energiaa pelikentällä tuomarien kanssa keskustelemiseen. Yksikään tuomari ei ole toistaiseksi muuttanut tuomiotaan, vaikka Jonne ja Kupsasen Timo ovat heitä yrittäneet opettaa.

Muistan syksyllä 2000, kun NST:n harjoituksiin ilmestyi uusi kaveri. Joku Haapasalo oli muuttanut Raumalta Lappeenrantaan ja kyseli joukkuetta. Ville Hyyryläinen kutsui kasinelosten harjoituksiin ja asia oli heti selvä; tämä 15-vuotias kaveri on jopa NST:n junnuihin selkeä vahvistus.

Raumalla Jonne oli oppinut perustaidot ja Hysse teki hänestä pelimiehen. Jonne oli 85-syntyneenä vuoden alaikäinen Hyssen joukkueeseen, mutta sitä ei huomannut. Alkusarjassa Jonne oli NST:n paras pistemies (24+15) ja joukkue eteni C-poikien SM-finaaliin keväällä 2001. Finaalissa NST johti Eero Sirenin, Janne Louhelaisen ja Jonne Haapasalon maaleilla 3-0, mutta SSV tuli rinnalle ja ohi: 3-4.

Jonne on saanut oppia finaalitappioista. Kaksi vuotta myöhemmin B-poikien finaalissa Oilers voitti NST:n 4-3 ja viimeksi keväällä 2006 Jonne päätti junnu-uransa A-poikien SM-finaaliin, jossa IC Akatemia voitti NST:n ratkaisevassa finaalissa rankkareilla.

Peli päättyi Hyssen hallissa 5-5 ja vaihteeksi Jonne syötti kaksi maalia, mutta rankkaria hän ei päässyt yrittämään. NST:n junnupelien yleisöennätys, 487 katsojaa, sai nähdä miten neljännessä parissa peli jo ratkesi tamperelaisille 0-3 ja viidentenä ollut Jonne sai murehtia muiden mukana kolmatta SM-hopeaa.

No, toki Jonnella on myös Suomen mestaruus - ja onhan hänellä maailmanmestaruuskin. SM-kulta tuli 2004 A-pojissa, kun HIFK kaatui kolmeen peliin venyneessä finaalisarjassa, jossa jokainen peli päättyi vierasjoukkueen maalin voittoon. Pasilassa NST voitti ratkaisevan pelin jatkoajalla, sankarina silloin Matti Taurama.

Jonne oli niin hyvä, että hän pääsi nuorten maajoukkueeseen. Se pelasi MM-turnauksen marraskuussa 2003 Prahassa. Se on ainoa kerta, kun suomalainen juniorijoukkue on päässyt pokkaamaan MM-kultamitalit, ja Jonne Haapasalo oli tärkeässä roolissa.

Alkulohkon ratkaisuottelussa Sveitsiä vastaan Suomi joutui heti alussa tappiolle 0-2 ja pääsi täpärästi rinnalle kolmannen erän alkuun mennessä. Pelin ratkaisi kaksi erää penkillä istunut Jonne Haapasalo, joka kolmannessa erässä laukoi kolme maalia ja Suomi voitti lopulta 8-2.

MM-finaalissa Ruotsia vastaan tilanne oli reilun 50 minuutin pelaamisen jälkeen suomalaisille niin perin tuttu: peli oli hallinnassa, mutta maaleissa oltiin tappiolla 1-2. Viimeinen kymmenminuuttinen alkoi.

Sankarin viitan otti Jonne. Kello näytti 50.31, Jonne laukoi tyypillisen vetonsa, veskari torjui eteensä ja vastustajan maalille ehtinyt Suomen pakki Jussi Kosola tuuppasi läheltä yhdellä kädellä pallon maaliin: 2-2.

Tasoitusmaali vapautti Suomen pelin, itsevarmuus löytyi: 3-2, 4-2, 5-2 ja lopussa tyhjiin 6-2. Ruotsi jäätyi totaalisesti ratkaisevilla hetkillä.

Jonne Haapasalo on sympaattinen kaveri, ja omaperäinen, kuten tähtipelaajat usein. Pelaajakortti kertoo: "Nopeusominaisuudet kehittyneet viime vuodesta, ei tule joka kerta viimeisenä bussiin."

Tätä minäkin naureskelin junnujen vieraspeleissä. Bussi pääsi yleensä lähtemään sitten, kun viimeisenä miehenä Jonne kömpi penkilleen. Viimeisenä, tai parhaimmillaan toiseksi viimeisenä. Yleensä joku sukka oli hakusessa, tai jotain muuta hämminkiä.

Jonnesta ei voi puhua ilman Hannu Haapasaloa, joka on seurannut poikansa pelejä pikkujunnusta asti, ja itse ollut mukana myös joukkueenjohtajana. Maininnan ansaitsee tietysti myös äiti Riitta Haapasalo, joka peleissä kertoo yksiselitteisen mielipiteensä tuomarien ratkaisuista.

Haapasalot kiertävät kotipelien lisäksi myös NST:n vierasotteluissa. Isä ja äiti elävät peleissä mukana täydellä tunteella.

Hannu Haapasalosta lopuksi juttu, joka liittyy Jonnen peleihin NST:n A-nuorissa. Jonne pelasi A:ssa peräti viisi pelikautta, hän oli jo C-junnuikäisenä keväällä 2002 nostamassa NST:n A-junnuja divarista SM-sarjaan.

NST pelasi A-nuorten SM-sarjan kärkiottelun Josbaa vastaan Joensuussa melkein täsmälleen viisi vuotta sitten, 23. helmikuuta 2003. Josballa oli kova joukkue: Tatu Väänänen, Mikko Lievonen, Petri Ikonen, Lasse Turunen ym., maalissa taisi olla Jani Naumanen.

Josba meni alussa väkisin karkuun ja ottelun puolivälissä se johti 5-1. NST aloitti kolmannessa erässä kovan kirin ja ajassa 58.32 tultiin Kari Liimataisen maalilla jo tuntumaan: 5-4. Oli vain hetken kysymys, että mennään rinnalle ja ohi.

Mutta, mutta?Kavennusmaalin jälkeen joukkueenjohtaja Hannu Haapasalo intoutui kertomaan vaihtopenkin päädystä erotuomareille totuuksia vihellysten onnistumisesta. Toinen tuomareista nosti käden pystyyn ja ilmoitti: toimihenkilö, käytöksestä 2 minuutin rangaistus. NST:n kapteeni Tuomas Arponen jäähypenkille, Josba pääsi ylivoimapeliin, piti palloa ja lopussa muistaakseni Tatu Väänänen teki ratkaisevat 6-4.

Joukkueenjohtaja Hannu Haapasalo toki katui tekoaan ja kotimatkalla koko joukkue sai lohdutukseksi ylimääräisen ruokailun joukkueen laskuun.

Antti O. Arponen