NST-persoonia 16: Simo Ruuskanen

Perjantai 8.2.2008 klo 9:05 - Antti O. Arponen

NST-yhteisössä eniten SM-tason mitaleja on Simo Ruuskasella. Hänen palkintokaappiaan kehtaa näyttää ja katsoa; siellä on yksitoista eriväristä SM-mitalia (viisi kultaa, viisi hopeaa, yksi pronssi) ja lisäksi muun muassa Storvretan voittopalkinto B-pojista.

Simo lopetti salibandyn pelaamisen A-nuoriin, eikä ole urallaan pelannut yhtään liigaottelua. Silti hän oli melkoinen legenda pelaajanakin, valmentajien ja kanssapelaajien arvostama maltillinen puolustava puolustaja, joka vältti riskit. B-pojissa Simo oli NST:n kapteeni.

Simon ura on yhtä pitkä kuin NST:n seurahistoria. NST perustettiin keväällä 1994 ja seuraavana syksynä sarjoihin lähti ensimmäinen juniorijoukkue, C-pojat (1979 ja 1980 syntyneet). Simo oli tässä uraa uurtaneessa joukkueessa, joka sensaatiomaisesti voitti ensimmäisellä pelikaudellaan C-poikien Suomen mestaruuden.

Salibandyssä Simo ei sen jälkeen pelaajana mestariksi enää päässytkään, vaikka lähellä oli monta kertaa. B-pojissa tuli kahtena vuonna hopeaa ja A-pojissa hopeaa. Kolmen kevään SM-finaalit kääntyivät helsinkiläisjoukkueille, mutta huonot pelaajat eivät koskaan pääse SM-finaalien tasolle.

Salibandyn ohessa Simo pelasi junnuna Veiterässä jääpalloa. Siinä lajissa on paljon vähemmän seuroja ja joukkueita. Veiterä tekee hyvää juniorityötä ja menestyy talvesta toiseen. Simo oli pelaamassa jääpallossa 1990-luvulla Veiterälle Suomen mestaruutta C-, B- ja A-pojissa ja sai lisäksi ensimmäisenä vuonna B-pojissa pronssia.

Aikuisikään tultuaan Simo Ruuskanen jätti jääpallon. Salibandyssäkin oma pelaaminen jäi sivuun, Simosta tuli valmentaja. Oppia hän oli saanut omina junnuvuosinaan mm. Jukka Lähteeltä, Jari Piipariselta ja Mikko Laurikaiselta, ja Simo seurasi tarkasti myös miesten edustusjoukkueiden pelejä ja valmentajien toimia.

Lukion suorittamisen ja armeijan jälkeen Simo sai työpaikan Prismasta. Ensimmäinen vuosi NST:n junnuvalmentajana päättyi katastrofiin. Simo valmensi NST:n kasivitosia C-poikia, jotka edellisenä keväänä olivat saaneet SM-pronssimitalit. Simon ja Kimmo Uskin valmennuksessa joukkue (Timo Kupsanen, Ilu Heikkinen, Jonne Haapasalo, Tuomas Arponen, Tuomo Reponen ym.) eteni SM-loppusarjaan, mutta ratkaisupeleissä tuli käsittämätön tappio porilaiselle FBT Pitulle.

FBT Pitusta kukaan ei ollut kuullut ennen sitä, eikä ole kuullut sen jälkeenkään. NST johti peliä, jonka voittamalla olisi menty neljän parhaan joukkoon, toisen erän alussa 5-1. Viimeisessä erässä kaikki meni pieleen ja NST hävisi 7-8.

Simo Ruuskanen varmaan oppi paljon siitä pelistä. Valmentajien taidot kasvavat vastoinkäymisten myötä. Tappioista pitää ottaa oppia.

Seuraavina talvina B- ja A-pojissa Simon ja Ville Hyyryläisen valmentama joukkue ei monta peliä hävinnyt. B:ssä tuli hopeaa ja A:ssa 2004 SM-kulta. Kaksi vuotta sitten Simo oli NST:n A:n vastuuvalmentajana ja luotsasi kasivitoset SM-finaaliin, joka hävittiin rankkareilla.

Nyt Simo valmentaa NST:n miehiä liigassa Jarkko Rantalan kanssa. En tiedä tarkkaan miesten työnjakoa, mutta yhteistyö näkyy sujuvan. Simon kanssa varmasti tulee toimeen, sen verran olen kaveria vuosien varrella oppinut tuntemaan.

Simo on lisännyt tietotaitoaan olemalla jatkuvassa yhteistyössä monien eri puolilla Suomea asuvien valmentajien ja pelaajien kanssa.

Pelaajat ovat kertoneet, että Simo hoitaa joukkueen peleihin valmistautumisen viimeisen päälle hyvin. Otteluiden aikana hän pystyy taktiikan muutoksiin, ja pystyy perustelemaan ne pelaajille. Pelin jälkeen tulee kritiikkiä jos on aihetta, mutta Simo myös ihan oikeasti kuuntelee pelaajia, mitä kaikista valmentajista kuulemma ei voi sanoa.

Yhden tärkeän valmennukseen liittyvän ominaisuuden Simo Ruuskasesta huomaa vaihtopenkin takana. Hän ei hermostu koskaan. Se on tärkeä asia tiukoissa peleissä.

Antti O. Arponen