NST-persoonia 11: Tuomo Reponen

Torstai 27.12.2007 klo 14:21 - Antti O. Arponen

Kaikkihan Mihan tuntevat. Kentällä pikkujunnuista asti yksi näkyvimmistä pelaajista, monille yllätyksenä menestyi viime kaudella hienosti jopa NST:n liigajoukkueessa (8+10=18), mutta irtaantui kesällä NST:stä ja lähti Sveitsiin.

Sveitsissä meni niin kuin meni, ja Miha on kertonut sen omassa Blogissaan. Blogikirjoittajia on salibandyn parissa toistaiseksi todella vähän ja siksi Miha on ollut tässäkin asiassa piristävä poikkeus tasaisesta massasta.

Esittelin toissakaudella 2005-2006 tässä blogissa kymmenen NST-persoonaa: 1. Janne Louhelainen, 2. Aki Saira, 3. Reijo Moilanen, 4.Matti Taurama, 5. Antti Karttunen, 6. Ville Hyyryläinen, 7. Anneli Kiljunen ja Maria Esala, 8. Jussi Väänänen, 9. Marika Kylliäinen, 10. Timo Kupsanen.

Jutut löytyvät blogin arkistosivuilta, jos ketä kiinnostaa. Kyseisen kauden aikana esittelin muuten vaan myös Simo Ruuskasen ja CarinaKovasen.

Ajattelin nyt kevätkaudella 2008 jatkaa NST-persoonien sarjaa. Tuomo Reponen oli helppo valinta tämän kauden esittelylistan kärkeen.

Olen seurannut Mihan otteita salibandyssä ensimmäisestä junnupelistä lähtien. Pojan tunsin jo ennen salibandyuran alkua.

Valmensin 1990-luvun alussa Taipalsaaren Veikkojen jalkapallojunnuja, kun perheemme asui Saimaanharjulla. Valmennuksen heikkoudesta huolimatta joukkueeseen hakeutui poikia myös Lappeenrannan kaupungista. Siinä joukossa olivat muiden muassa Timo Kupsanen ja Tuomo Reponen.

Voin paljastaa, että Tuomo Reponen on kokenut urheilu-uransa aikana ainakin yhden suuren kehitysaskeleen, oikeastaan pelinäkemyksen vallankumouksen. Jalkapallojunnuna hän oli joukkueen itsekkäin pelaaja. Maaliahneelta sentteriltä eivät saaneet palloa pois sen paremmin omat kuin vieraatkaan. Mie ite!

NST:n junnuissa Tuomo koki ahaa-elämyksen. Fiksuna miehenä hän tajusi, että joukkue menestyy vain syöttöpelin kautta, ja pian hän huomasi osaavansa lukea peliä paremmin kuin muut junnut. Seuraava askel olikin ruveta jakelemaan pelikavereille namupasseja niin kulmista kuin maalin takaa.

Tuomo pelasi myös jääkiekkoa SaiPan junnuissa ja isä-Timo varmaan odotti pojasta lätkän liigatähteä. Onneksi Tuomo tajusi jo C-junnuiässä, että geeniperimän perusteella hänestä tuskin tulee isona yli 180-senttistä ja yli 80-kiloista, jollaisia lukuja kiekkoliigassa
pidetään minimimittoina.

Tuomo valitsi salibandyn. Se oli voitto pojalle itselleen, ja hienosti sanottuna voitto myös NST:lle ja salibandylle. Sen verran paljon Tuomo on ehtinyt vuosien varrella tuottaa elämyksiä ja ilon hetkiä salibandy-yleisölle eri puolilla Suomea.

Junnuvuosista NST:ssä ei jäänyt paljon jossiteltavaa: C:ssä SM-pronssi, B:ssä SM-hopea ja A:ssa SM-kulta ja SM-hopea. Muutama´yksittäisen ottelun tappio tietysti kismittää koko elämän ajan, mutta pikkukaupungin seura ei voi voittaa aivan kaikkea. Joukkuekaveriensa mukana Miha varmaan manaa edelleen A-poikien SM-finaalin tappiota tamperelaiselle ICA:lle. Peli ratkesi rankkarikisassa, ja muiden nst-läisten tavoin Mihakin epäonnistui omassa rankkarissaan.

A-poikien mestaruuskaudella 2003-2004 Miha oli joukkueen ratkaisupelaajia. Hän teki runkosarjan 14 ottelussa pisteet 18+15=33, vaikka oli varsinaisesti vielä B-junnu. Viimeisellä A-junnukaudella 2005-2006 kertyi taas runkosarjan 14 pelistä 33 pistettä, nyt jakautumalla 9+24. Tehokkaimmalla kaudellaan C-junnuissa Miha 14 ottelussa keräsi 34 syöttöpistettä eli 2,4 syöttöä ottelua kohti.

A-nuorten SM-sarjassa Tuomo Reponen pelasi 67 ottelua ja keräsi tehot 44+64=108. Olen sitä mieltä, että tuon NST:n ennätyksen mahdollinen rikkoja ei ole vielä syntynytkään. Sen verran kova ennätys se on, vaikka nykyisin runkosarjassa oli 21 ottelua Tuomon aikojen 14 ottelun sijaan.

Mihasta ei voi kirjoittaa mainitsematta Podea eli Lasse Kurrosta. Kaverit ovat olleet kavereita melkein vauvaikäisistä asti. Yhteisymmärrys ja sielujen sympatia näkyi kaudesta toiseen pelikentällä. Pojat lukivat toistensa ajatuksia ja toimivat joskus varmemmin kuin koneet. Miha syötti ja Pode teki maalin.

Olen katsomosta tai toimitsijapöydästä seurannut poikia kymmenissä peleissä. Yksi on jäänyt mieleen ylitse muiden. Maaliskuussa 2005 Espoon Leppävaarassa A-nuorten SM-sarjassa oli vastassa pelätty Oilers. Kuusi NST:n A-junnua oli samaan aikaan edustuksen pelissä ja koko joukkue oli vähän hermostunut, mitenkähän tässä käy. NST voitti 10-5. Pode teki 5 maalia ja Miha syötti 5. Molemmat NST:n ennätyksiä edelleen SM-tasolla.

Moni ei tiedä tai muista sitä, että Tuomo on ollut myös valmentaja. Nykyisin A-nuorten SM-sarjassa pelaavat NST:n kasikasit saivat perusoppinsa pikkujunnuina Tuomon valmentamassa joukkueessa.

Tuomo Reponen pelaa pelit tunteella. Hän ei peittele näkemyksiään tuomarien tuomioista, eikä vastustajien otteista. Mailataiturilla pallo pysyy lavassa vaikeissakin kiemuroissa, ja liigatason pakitkin joutuvat nöyrtymään kiemuroissa. Verbaalisesti lahjakkaana hän antaa sanasta sanan takaisin ja harvoin häviää suunsoitossa. Vastustajien näkökulmasta varmaan yksi ärsyttävimmistä NST-pelaajista kautta aikojen.

Kulunut syksy meni Sveitsin kakkosliigassa. En tiedä Mihan suunnitelmia, mutta veikkaan hänen pelaavan kevätkauden Barbaareissa. Taitojen puolesta hän mahtuisi tietysti myös NST:n liigajoukkueeseen, mutta ottaako Jakke Rantala kesällä paikasta luopunutta miestä mukaan kesken kauden?

Minä olen Tuomoa 35 vuotta vanhempi eli ihan eri ikäluokkaa, mutta olen aina arvostanut poikaa. Kun johonkin asiaan ryhdytään, ryhdytään sitten kunnolla ja tosissaan! Kun Miha lähtee johonkin mukaan, hän on mukana joka solullaan.

Tunnetuin esimerkki on Heartbreakers, harrastesarjoihin monta vuotta sitten koottu kaveriporukka. Tuomo on HB:n ?isä? ja primus motor vuosien ajan. HB:llä on jopa omat nettisivut (joita ei ole edes kaikilla miesten kakkosdivarin seuroilla) ja takavuosina lueskelin nautiskellen sieltä pelaajaesittelyjä ja otteluraportteja.

Arvelen, että Tuomo arvostaa uransa suurimmaksi voitoksi kaksi vuotta sitten joulunpyhien jälkeen Ruotsissa voitettua Storvretan turnausta. Tuomo kokosi sinne A-junnuihin porukan. Kaikki pelaajat kuuluivat NST:n junnuihin ja siksi virallisesti esiinnyttiin NST:n nimissä, mutta mukaan lähtenyt parikymmenhenkinen fanijoukko kannusti kaikissa peleissä joukkuetta huutaen "Hoobee!". Sekä pelaajat että fanit maksoivat kaikki matkakulunsa itse.

Tuomon kapteenina johtama HB eteni maailman suurimman nuorten salibandyturnauksen finaaliin ja kaatoi siinä neljästä suomalaisesta liigaseurasta kerätyn kokoomajoukkueen Finnsta IBK:n 2-1.

Antti O. Arponen