PIK ihmettelee salibandyn saloja

Torstai 1.11.2007 klo 9:36 - Pirjo Kosonen

Kun nelisen vuotta sitten menin elämäni ensimmäiseen salibandyotteluun, huomasin melko pian jutun juonen: kaksi joukkuetta yritti mailalla sohien saada pallon toisen maaliin. Vähän aikaa tuo tieto riittikin, mutta pikkuhiljaa uteliaisuus kasvoi. Nyt se on kohdassa: Kuinka ketjut muodostetaan.

Näinhän minä sitä aiemmin funtsin: On parikymmentä pelaajaa. Pistetään ne järjestykseen niin, että parhaista tehdään hyökkääjiä ja niistä toisista pakkeja. Laiskin tietysti maalille. (Ennen kuin kaikki pakit hyökkäävät korkeaa mailaa käyttäen kimppuuni tunnustan, minua on jo valistettu tässä asiassa). Otetaan kolme parasta hyökkääjää ja kaksi puolustajaa. Siinä se on, ykkösketju. Eikös se näin mene? Ei kuulemma - tosiaankaan. Jos haluat saada valmentajan (jopa Strömbergin) hiljaiseksi, kysäse ohimennen ”kuinka muodostetaan joukkueen ketjut?”

Syksyllä istuin Kupsasen vieressä eräässä pelissä, siis Tinke oli katsomossa! Liekö ollut puujalka, joku vaiva kuitenkin. Kysäsin noin jutustelutyyliin, mitenkäs se on tuo ketjujen synty? Siinä sitten varttitunti kului rattoisasti keskustellen eri pelaajien ominaisuuksista ja yhteen pelaamisesta. Siis keskustelua kävivät Kupsanen ja Karhun Jari, minä kuuntelin vieressä. Myöhemmin jututin vielä muutamia valmentajia ja jotenkin luulen jotain jo ymmärtäneeni. Ihan varma en vielä ole. Tällainen on käsitykseni tätä nykyä. Korjatkaa ihmeessä, jos ja kun olen jossain asiassa vielä pihalla.

Kaikilla valmentajilla, joita jututin, tuntuu olevan vähän oma systeeminsä. Joku tekee tasaisia ketjuja, jolloin joukkueen koko peliaika yritetään saada melko tasavahvaksi. Toinen taas etsii selkeästi eri vahvuisia ja eri käyttötarkoituksiin sopivia kenttiä  kuten vahvasti puolustava,, nopeaa vauhtia ylläpitävä tai erikoistilanteisiin, vaikkapa alivoima- tai ylivoimakentät. Viisikkoa muodostettaessa on kuulemma tärkeää miettiä pelaajien ominaisuuksia. Ketkä pelaavat hyvin yhteen. Kätisyyskin on kuulemma tärkeä. Pitää olla sopiva puolustuspari esim toinen hyökkäävä ja toinen puolustava puolustaja. Toisen olisi oltava omalla alueella mieluusti pysyvä, jos toinen juoskentelee siellä täällä. Otetaan huomioon hyökkääjien maalintekotaito, nopeus, pelinrakennustaito jne Jos yksi hyökkääjistä on maalintekijä, toisen pitäisi silloin osata lukea hyvin peliä ja johdatella se pallo sen maalintekijän lapaan. Sitten jotenkin vielä mietitään kätisyyttä. Kun kuulemma rightin pelaajia on yksi seitsemästä, siinähän mietit.

Kun nämä unelmakentät on tehty, sitten kaikki on hyvin ja pelataan näillä? Ei tietenkään, tylsäksihän se menisi. Sitten aloitetaan niitten sotkeminen. Jaa miksikö? Välillä halutaan herätellä pelaajia ja saada pirteyttä peliin, välillä halutaan kiusata vastustajaa siis sitä, joka juuri luuli ymmärtävänsä kuinka NST pelaa. Sekoitetaan ketjuja, jolloin koko peli muuttuu erilaiseksi ja ainakin hetken aikaa, toivottavasti, vastustaja sekoaa pasmoissaan. Tilanteet voivat myös muuttua, valmentaja haluaa vaikkapa lisää painetta ylös niin taas muutoksia kenttiin niin johan homma hoituu, ainakin toivottavasti.  

Joten näin helppoa se on - ketjujen muodostus! Mitähän sitä rupeaisi seuraavaksi miettimään? Olisiko maailmanrauha mitään.