Tapahtumakalenteri

« Toukokuu 2012 »
M T K T P L S
18 30 1 2 3 4 5 6
19 7 8 9 10 11 12 13
20 14 15 16 17 18 19 20
21 21 22 23 24 25 26 27
22 28 29 30 31 1 2 3

Pelatut ottelut

24.3.2012 19:30
PSS - A-pojat5 - 11 » 23.3.2012 18:30
A-pojat - PSS10 - 4 »

Olympiavoittajan tyly kommentti

Share |

Keskiviikko 1.8.2007 klo 9:32 - Antti O. Arponen


"Salibandy on saanut valtavat mittasuhteet. Hyvä asia, että ihmiset liikkuvat, mutta ei salibandyssä ole kysymys huippu-urheilusta. Ei lähellekään.

Pitää tuijottaa tosiasioihin; kauanko lajia on harrastettu. Kun vertaat salibandyn pelaajaa ja hyvin harjoitellutta urheilijaa, niin ei salibandymestari erotu tavallisesta kansalaisesta. Jos laji on huippu-urheiluna riittävän pitkällä, lajin ominaisuudet alkavat näkyä ihmisen kropassa. Pikajuoksijalla on mahtavat reidet, jääkiekkoilijalla paksu takamus, painijat ja voimistelijat näkee heti kropasta.

Varmaankin peli on kivaa, mutta huippu-urheilua se ei ole vuosikymmeniin."

Kesällä on aikaa lukea hyviä kirjoja, vaikkapa urheilukirjoja. Kirjoissa esitettävät mielipiteet eivät aina miellytä. Kesälomalla silmiin sattui alussa ollut kommentti.

Kirjoittaja on painija Pertti Ukkola. Hän voitti olympiakisojen kultamitalin 1976 ja maailmanmestaruuden 1977. Aktiiviuransa lisäksi hän on työskennellyt liikunnan parissa valmentajana ja liikunnanohjaajana Tampereella.

Ukkola kirjoitti tekstin muistelmakirjaansa vuonna 2000 (Pertti Ukkola: Elämäni molskilla.). Toivottavasti hän on viime vuosina pystynyt muuttamaan käsitystään salibandylle myönteisempään suuntaan.

Tuolloin Ukkola ei pitänyt salibandyn pelaajia edes kunnolla urheilijoina, saati huippu-urheilijoina. Ainakin tänä päivänä uskallan väittää, että liigatasolla salibandy on Suomessa huippu-urheilua siinä kuin käsipallo, jääpallo tai pesäpallokin. Epäilen, että kaikki kansallisen tason painijatkaan eivät kuntotesteissä voita salibandyn parhaita liigapelaajia.

Ukkolan hermostumisen taustalla lienee pelko perinteisten lajien kuten painin harrastajamäärän hupenemisesta ja salibandyn pelaajamäärän jatkuvasta kasvusta. Nuoriso valitsee mielellään salibandyn, harva lähtee tosissaan painiharjoituksiin.

Pertti Ukkola oli 1970-luvulla huippu-urheilija ja nimenomaan tunnettu valtavasta kunnostaan. Hänen harjoitusmääränsä oli hirmuinen ja hän pystyi juoksemaan Cooperin testissä 4000 metriä ja vetämään leukaa 60 kertaa. Painimatolla hän usein ratkaisi ottelun viimeisillä minuuteilla vastustajan väsyessä.

Salibandyn kohdalla Pertsa kuitenkin erehtyy. Hän vähättelee, että "salibandymestari ei erotu tavallisesta kansalaisesta". Minusta juuri siinä on yksi salibandyn hienouksista. Laji sopii kaikennäköisille ja kaikenkokoisille. Salibandyn mestaripelaajat eivät tosiaan erotu katukuvassa muista kansalaisista.

Voimaa ja kestävyyttä vaatineen yksilölajin urheilijana Ukkola ei muista tai halua ymmärtää tekniikan merkitystä. Salibandy on taito- ja tekniikkalaji, jossa ei riitä se, että vetää leukaa 30 kertaa tai juoksee Cooperissa 3500 metriä. Pitää lisäksi pystyä hallitsemaan pallo ja pitää pystyä yhteispeliin kentällä viiden muun pelaajan kanssa.

Salibandyssäkään ei tietysti ole haitaksi, jos punnertaa penkiltä 120 kiloa tai juoksee 100 metriä alle 12 sekunnin. Parhaat pelaajat pystyvätkin siihen. NST:n ja Josban liigaharjoittelua viime kausilla jonkin verran seuranneena uskallan väittää, että salibandyliiga ainakin lähestyy huippu-urheilua.

Ukkola tietysti kärjistää mielipiteensä, mutta pakko on myöntää hänen olevan osittain oikeassa. Arvelen, että vasta 2000-luvulla salibandyliigassa on harjoiteltu niin kovaa kuin huippu-urheilussa vaaditaan. Silti salibandyliigassa varmasti pelaa tälläkin kaudella urheilijoita, joita Pertsa Ukkola ei pidä kunnon urheilijoina.

Ukkola on siinä mielessä oikeassa, että nykypelaajien isät olivat vähintään yhtä kovakuntoisia kuin poikansa nyt. Käytännön esimerkki: tämän kirjoittaja oli 1970-luvulla vaatimaton kolmosdivarin jalka- ja koripalloilija, mutta pystyin silti juoksemaan 20 kilometrin Pääkaupunkijuoksun 1.30.

Minusta sellainen peruskunto ei ollut mitenkään erikoista, sillä jalkapalloporukassani oli pari kaveria, jotka juoksivat vielä kovempaa. 30 vuotta sitten nuorilla miehillä oli nykynuoria parempi peruskunto.

Arvelen, että kovin moni salibandyn liigapelaaja ei juokse 20 kilometriä alle 1.30:n. Olen mielelläni väärässä. Okei, joku sanoo, että 20 kilometrin juoksemisella ja salibandyllä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ei tietysti olekaan, mutta kerroin vain millaisiin kuntosuorituksiin tavalliset kolmosdivarin futaajat pystyivät 1970-luvulla.

Antti O. Arponen


Kommentit

1.8.2007 17:46  Englund

Ja painijan tunnistaa kukkakaalikorvista ja otsakyömystä..

Vähän samantapaisia kommentteja kuulin kun muutama vuosi sitten urheiluruutua seurasin ja kuvasivat hiihtoväen kehityskeskustelua. Taisi olla jopa hiihtomaajoukkueen päävalmentaja puhujanpöntössä kun lausui: "Täytyy olla nykynuorisomme urheilukasvatuksessa jotain mennyt pieleen kun kaikki haluavat pelata jotain salibandyä tai muuta muotillajia" Sitten kyseinen pamppu tajusi kai että kamera surraa ohimon vieressä jolloin paikkailee edellistä: "Siis ei siinä, ihan hyvä harrastus se sählykin on.."

Sanotaanko että kateellisten panettelua nuo Ukkolan kommentit.

Painilla ei kai mene kovin lujaa.

1.8.2007 19:25  ITP

Jep.Paljonhan näissä kommenteissa on totta ja paljon onneksi myös vääriä väitteitä.Joku Kenian takametsistä saapuva pitkänmatkan juoksija ei välttämättä näytä urheilijalta,kuolemaa halveksivan runkonsa kanssa..?

What ever.Painijat todellakin ovat urheilijoita viimeisen päälle.Se tiedetään.Salibandyssä myös on urheilijoita ja on aina ollut.Suhteessa heitä on lähes sama määrä kuin vaikkapa 90-luvun lopulla.Muutamia paskahousuja on vieläkin-jopa Joensuussa ja Lappeenrannassakin.Puuhelmet,kaikki sälä ja vahan muotoilemat hiukset ovat vieläkin yllättävän tärkeitä turhan usealle pelaajalle.

Antti Ruokonen totesi aikanaan: Mitenköhän hyviä nuo Helsingin joukkueet olisivat,jos vielä treenaisivat?Täyttä puppua.On siellä harjoiteltu pääsääntöisesti hyvin-aina.

Jonkun hiihdon valmentajan on kyllä aika heikkoa lähteä veripussien,nappien ja muiden taikatemppujen seasta arvostelemaan salibandyä millään muotoa.Toki Myllylä on elävä esimerkki kovakuntoisesta urheilijasta,omalla fysiikallani olisin moiseen ryyppäämiseen kaatunut jo aikoja sitten.No niin...

Sama ongelma meillä on kuin jääkiekossa/jalkapallossa.Me yritämme saada pelaajista jaksavia puurtajia.Taito jää.Lisäksi ei-aina-niin laadukas treenaaminen rikkoo turhan paljon pelaajia fyysisesti.Ei vielä tiedetä/välitetä harjoittelun-levon-ravinnon suhteista toisiinsa mitään.Toinen iso juttu on sitoutuminen joukkueeseen ja valmentajien suhtautuminen huonosti treenaavaan pelaajaan.Hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa NST.Pitää uskaltaa ( heti ) pudottaa näitä löysäilijöitä pois.

Pelaajien ulkomuodon soisin kyllä olevan enemmän urheilullisempi.Vaikka 165-senttinen kroppa olisi siellä s-koon gollegen alla hyvässä tikissä,ei se ole katsojille kovinkaan näyttävää.Yksi syy,miksi emme saa enempää julkisuutta yms..Liittyikö mitenkään aiheeseen..Tiedä häntä.

2.8.2007 9:04  Jaska

Salibandy on taitolaji, jossa taidon lisäksi tarvitaan nopeutta ja koordinaatiota. Salibändärin ei tarvitse juosta Cooperin testiä, eikä puolimaratonia. Jos jostain kuntotestistä puhutaan, niin 20 metrin juoksutesti vauhditta ja vauhdilla ovat hyviä testejä. No, tietysti kovakuntoinen säbääjä juoksee kyllä vaikka 20 kilometriä. NST:ssä esimerkiksi Taurama ja Kupsanen.

2.8.2007 14:54  Henri Tuhkanen

Kaikki kunnia 70-luvulla jalkapallon kolmosdivaria pelanneille urheilijoille, mutta väittäisin, että harjoittelun laatu, monipuolisuus sekä määrätietoisuus ovat menneet tuona aikana kauttaaltaan jonkin verran eteenpäin. Mikäli Salibandyssä liigatasolla kaikki lajitreenien päälle tuleva oheistreeni käytettäisiin esim. siihen, että tuo 20 km. juostaisiin alle 1.30, niin luulen, että siihen usea pystyisi. Arvelisin kuitenkin salibandyn liigapelaajien voima, nopeus sekä kimmoisuus ominaisuuksien olevan korkeammalla tasolla kuin 70-luvun divaripelaajilla futiksessa.

En ole asiantuntija, mutta arvelisin salibandyn liigapelaajalle olevan enemmän hyötyä juosta 20m alle 3s. kuin coopperissa yli 3200m.

3.8.2007 9:13  Matti

Keskustelu salibandyn asemasta urheilun kartalla on aina tarpeen. Mielipiteet jakautuvat nimittäin voimakkaasti. ?Vanhojen lajien? edustajat tyyppiluokkaa painija Ukkola eivät anna salibandylle mitään arvoa. Ja heitä on paljon, paljon.

Ne, jotka itse ovat pelanneet salibandyä ja/tai seuranneet sitä liigatasolla, tietävät että salibandy on kovaa urheilua, nykyisin jopa huippu-urheilua ihan siinä kuin joku pesäpallokin.

Arponen vertaa sopivasti salibandyä pesäpalloon, joka meillä mediassa saa mielettömästi julkisuutta eli palstatilaa verrattuna salibandyyn, vaikka salibandyn harrastajia on huomattavasti enemmän.

Osasyyllisiä tällaisen keskustelun tarpeellisuuteen ovat ikivanhat median urheilutoimittajat (50+), joille urheilu on edelleen yhtä kuin hiihto, pitkän matkan juoksu ja pesäpallo.

3.8.2007 10:25  Frank

Hyvä peruskunto mahdollistaa kovempaa ja määrällisesti enemmän treeniä kun harjoituksesta palaudutaan nopeammin... 60 minuuttia tehokasta peliaikaa menee helpommin kun kroppa ja pää jaksaa loppuun asti ilman että on ns. naamapunaisena jo ensimmäisen erän jälkeen. Kovakuntoiset jengit jyrää minuteilla 50-60.

ps. Kuupperi on mielestäni ns. asennetesti jossa mitataan omaa venymiskykyä... nykynuorisolla valahtaa nykyään *aska housuun kun pitäis vetää vaivaiset 12 minuuttia juoksua täysivauhdilla, toisaalta onhan se pirun paha jos hengästyy ja verimaistuu suussa ;)

13.8.2007 0:35  Iivo Pantzar

Kokonaisuudessaan on ihan älytöntä yleistää salibandya lajina huippu-urheiluksi / ei huippu-urheiluksi. Tässä lajissa on mukana paljon huippu-urheilijoita, jotka harjoittelevat niin paljon kuin amatöörilajissa vain on mahdollista. Liikaa on kuitenkin niitä pelaajia liigatasollakin, jotka ovat harjoittelun ja elämäntapojen suhteen kaukana huippu-urheilusta.

Aivan toinen asia ovat sitten tällaiset Pertti Ukkolat ja muut aavistuksen katkeroituneen oloiset muiden lajien edustajat.

Totuus on se, että nämä Ukkolan kommentit eivät perustu mihinkään faktoihin vaan ovat ihan pelkkiä heittoja. Sinällään onkin koomista ja melko läpinäkyvää katkeruutta, että hän tällaisia kirjaansa on ladellut.

Tällaiset Ukkoloiden ja hiihtovalmentien kommentit voi siis jättää ihan omaan arvoonsa. Hän kuuluu valitettavasti sellaiseen ryhmään ihmisiä, joiden on hyvin vaikea hyväksyä uusien lajien esiinmarssia vanhojen kustannuksella.

Lopuksi on kuitenkin todettava, että onhan meillä vielä paljon tekemistä tämän lajin kulttuurin kehittämisen suhteen. Huippu-urheilijan elämäntapojen ja harjoittelukulttuurin pitäisi olla itsestäänselvyyksiä salibandyssa huipputasolla aikuisten ja vanhimpien junioreiden sarjoissa. Vielä ne eivät kuitenkaan lähellekään kaikille itsestään selviä asioita ole.

30.4.2009 22:49  kari

kyllä salibandy urheilua on mutta täytyy muistaa että sitä harrastetaan 7 maassa koko maailmassa.joten se siitä "tasosta"

24.12.2010 7:54  christian louboutin

Your site offers a lot of unique insights and information.

21.1.2011 7:50  factory coach outlet

You gave great points here. I found nearly all people agree with your blog.

24.2.2011 9:14  cheap coach bags

This site really has a nice and complete information,good work!

24.2.2011 10:25  cheap coach bags

I would like to appreciate the great work done by You! Please continue posting like this.


Kommentoi kirjoitusta

Kommentti:*

Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini:

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään