NST-persoonia, osa 10: Timo Kupsanen

Torstai 2.3.2006 - Antti O. Arponen

Urheilussa menestyminen vaatii keskimääräistä enemmän lahjakkuutta, säännöllistä harjoittelua, kovaa innostusta ja rautaista asennetta. Jos innostusta, asennetta ja harjoitushaluja voitaisiin jotenkin mitata, niin uskoisin NST:n miesten liigajoukkueessa rankingin ykköseksi tulevan Timo Kupsasen.

Seuratkaa Kupsasen pelaamista. Sitä on ilo katsoa. Jokainen tilanne pelataan loppuun asti ja nuorukaisella on hämmästyttävä peli- ja pallovarmuus ottaen huomioon sen, että kausi miesten liigassa oli vasta ensimmäinen.

Ainakaan kotipeleissä en nähnyt Timon menettävän palloa omalla alueella vastustajalle kuin aivan muutaman kerran koko kauden aikana. Sen sijaan vastustajan hyökkääjä menetti pallon monta kertaa Kupsaselle. Kehitettävää hänellä olisi ehkä eniten laukausten tarkkuudessa, voimaa niissä kyllä on.

Timo ei ole puolustajaksi mitenkään suurikokoinen ja kun hän oli ainakin syksyllä liigakonkareille tyystin tuntematon nimi, niin moni pelimies koki järkytyksen ensikontaktissa. Timo tulee tilanteisiin vauhdilla ja kovaa, ketään pelkäämättä tai kunnioittamatta. Hän ei säästele itseään. Seurauksena onkin ollut erilaisia pikkuvammoja nenän murtumisesta alkaen.

Timo Kupsasesta voisi käyttää luonnehdintaa ”Jäätävä seinä”. Siihen ovat pysähtyneet niin Mikael Järvi kuin Jaakko Hintikka, niin Sami Nyman kuin Otto Moilanen.

Pelillisesti Timon ongelma ehkä on lähtönopeuden puute. Sen korvaa valtava kestävyys. Timo pystyisi todennäköisesti pelaamaan kolme miesten liigaottelua peräkkäin, jos pelien välissä saisi muutaman minuutin tauon tankkaukseen. Kovin moni muu ei kyllä olisi enää kolmannessa pelissä kentällä omin jaloin, mutta Timo juokseekin halutessaan maratonin tai hiihtää halutessaan jonkun Finlandian.

Kestävyysominaisuudet Timo lienee perinyt isältään Heikiltä, joka vielä viime vuosinakin on reilusti yli viisikymppisenä nähty ainakin puolimaratonien reiteillä. Takavuosina Heikki juoksi koko joukon täysiä maratonejakin. Urheilumies viimeisen päälle, salibandyväelle tuttu viime vuosilta NST:n A-nuorten huoltajana.

Äiti Seija Kupsanen ymmärtää myös urheilua ja nähdään katsomoissa tai talkoohommissa. Todellinen urheiluperhe, sillä Timon isosisko Hanna pelasi aikoinaan NST:n naisissa ja oli Turussa opiskellessaan ensimmäisiä NST:n kasvatteja naisten liigassa (FBC Turku).

Timo aloitti urheilemisen jalkapallon parista. Minulla oli kunnia toimia hänen valmentajanaan pikkujunnuissa ja jo silloin näki, että ”Tinke” on tyypillinen peruspakki tai jalkapallossa toppari. Viime kesänä näin Timon jalkapallokentillä FC Potkupallon paidassa, seurakavereina muiden muassa Tuomas Arponen, Aki Saira ja Veiterän talvinen maalitykki Janne Hauska.

Salibandy tuli Timon ykköslajiksi jo D-junnuissa ja hänellä on kaikenvärisiä SM-mitaleja: C-pojista pronssia, B-pojista hopeaa ja A-pojista kultaa. Mitalisaalis voi vielä karttua tällä kaudella, Timo pelaa viimeistä kautta A-pojissa.

Jo B-junnuikäisenä Timo otettiin NST:n edustukseen ykkösdivisioonaan ja ensimmäisellä kaudella 2003-04 kertyi 25 ottelua tehoin 1+10. Jotain ”junnun” asenteesta ja pelistä kertoo se, että jäähyminuutteja tuli 24. Toisella kaudella pelejä tuli divarissa 20 ja tehoja 2+6. Muutama peli jäi pelaamatta varusmiespalveluksen takia. Laskuvarjojääkäri Kupsanen veti 70 kilometrin maastomarsseja ja tuli usein suoraan leireiltä peleihin. Asennetta armeijassakin kertoo se, että hommaa ei jätetty kesken, Timo meni reserviupseerikouluun asti.

Tällä kaudella ennen viimeistä kierrosta Timo on pelannut liigassa 30 ottelua tehoin 4+6 ja rangaistusminuutteja on kertynyt 20. Muutama poissaolo on tullut loukkaantumisten takia. Lääkäri ei ole päästänyt kentälle, Timohan kyllä pelaisi vaikka jalat, kädet tai pää olisivat millaisessa paketissa.

Yksi kritiikin aihe minulla on hyvälle ystävälleni Timolle ja olen siitä joskus sanonutkin. Niin fiksu mies kuin Timo urputtaa ihan turhan usein tuomarien tuomioista. Okei, joskus ne menevät väärin, mutta en muista koskaan nähneeni tuomarin muuttavan tuomiotaan urputuksen jälkeen. Päinvastoin, pelaaja otetaan ”silmätikuksi” ja vihellyksiä tulee tiheämpään tahtiin.

Ymmärrän, että Timolla tämäkin on luonnekysymys. Hän on viimeisen päälle oikeudenmukainen ja puolustautuu huomatessaan tulleensa väärin kohdelluksi.

Olen nähnyt liki 200 Timon peliä, en tietysti ihan kaikkia. Voin kuvitella esimerkiksi sen, miten Timon suu on käynyt D-poikien lopputurnauksessa keväällä 1999 Turussa. En ollut paikalla, mutta NST:n pojat ovat kertoneet tapahtuman.

NST pelasi Helsingin NMKY:tä vastaan puolivälierässä pääsystä neljän parhaan mitaliotteluihin. Ottelun viimeisellä minuutilla NST oli tappiolla 2-3. NST hyökkäsi ja sai vapaalyönnin helsinkiläisten maalin läheltä. Pelikello näytti 44.52, aikaa reilusti (peliaika 45 minuuttia). Pallo pelattiin Timolle, jonka rautainen veto lähti. Samassa soi summeri ottelun päättymisen merkiksi.

Surkeat tuomarit ja turkulaiset toimitsijat eivät olleet pysäyttäneet pelikelloa rikkeen jälkeen. Kello kävi koko ajan kun NST rakensi vaparia ja summeri ehti soida juuri ennen kuin Timon laukaus painui verkkoon.

Surkeat tuomarit levittelivät käsiään ja NST hävisi 2-3 ja putosi mitalipeleistä. Uskon, että Timo ja NST:n kapteeni Tuomas Arponen keskustelivat jonkin aikaa tuomarien kanssa ennen pöytäkirjan allekirjoittamista.

Antti O. Arponen
02.03.2006