NST-persoonia osa 8: Jussi Väänänen
Maanantai 13.2.2006 - Antti O. Arponen
 Jussi Väänänen pelasi ensimmäiset liigaottelunsa jo B-junnuikäisenä syksyllä 1999. Siitä lähtien hän on ollut NST:n edustusjoukkueen vakiokalustoa, tällä kaudella menossa on seitsemäs pelikausi miehissä. Hän on monessa asiassa loistava esimerkki nuoremmille pelaajille.
Nettisivujen pelaajaesittelyssä Jussi Väänäsen kohdalla lukee: ”Hyvät kädet, huonot jalat, kohtalainen keskivartalo”.
”Väne” on vasta 24-vuotias (syntynyt 11.4.1981), joten periaatteessa hän voi pelata NST:n edustuksessa vielä vaikka kuinka monta vuotta. Lähtö muihin seuroihin ei ole kiinnostanut, kyselijöitä on saattanut olla. Toivottavasti töitä löytyy Lappeenrannasta tulevinakin vuosina, opiskelut taitavat olla jo lopullisesti takana.
Jussin vähän omaperäinen pelityyli ei miellytä kaikkia valmentajia. Kädet kyllä käyvät hyvin ja rightin laitahyökkääjistä on yleensä pulaa. ”Huonot jalat” on se asia, jota joku valmentaja saattaa kritisoida.
Jussi ei ole aina ensimmäisenä mukana puolustustaistelussa (”kun ei ehdi”), mutta loistavalla pelisilmällä ja oikealla sijoittumisella korvaa paljon lähtönopeuden puutteesta. Pitää muistaa, että Jari Litmanenkin on jalkapallomaajoukkueen nopeustesteissä yleensä viimeinen.
Jussin mailankäsittelytaidosta on ehkä eniten hyötyä ylivoimapelissä, kun kentällä on tilaa, sen ovat nähneet niin katsojat kuin vastustajatkin Urheilutalon peleissä. ”Vänen” pitäessä palloa ylivoimapyörityksessä ei vastustajan maalivahti koskaan voi tietää tuleeko tarkka syöttö vai yllättävä laukaus.
Pienessä tilassa ”Väne” pitää palloa parinkin vastustajan ahdisteluissa niin hyvin, että vastaavaa taitoa ei monella muulla liigapelaajalla ole. Hän ei ole kuitenkaan itsekäs, vaan osaa syöttää pallon pois juuri oikeaan aikaan.
Vähän erikoinen pelityyli saattoi vaikuttaa esimerkiksi siihen, että B-junnujen SM-sarjassa huikeita pelejä pelannut Jussi ei koskaan päässyt nuorten maajoukkueeseen. B-junnujen mitalipeleissä ja miesten liigassa hän kyllä pyöritti näyttävästi helsinkiläisiä maajoukkueeseen valittuja pelaajia.
Yleensä joukkueissa on maalintekijöitä ja on erikseen syöttöspesialisteja. Jussi Väänänen pystyy olemaan molempia. Tilastot NST:n miehissä liigassa ja ykkösdivarissa runkosarjapeleistä kertovat tällaista:
1999-2000: 4+6=10
2000-2001: 8+5=13
2001-2002: 16+19=35
2002-2003: 22+20=42
2003-2004: 17+17=34
2004-2005: 11+19=30
2005-2006: 6+9=15 (15.2.2006 mennessä)
Salibandyliiton tilastoissa ei ole joka kaudelta ykkösdivarista pelaajien ottelumääriä, joten en tiedä tarkasti Jussin NST:ssä pelaamien ottelujen määrää. Niitä on nyt runkosarjassa vähän yli 180. Ensi kaudella hän ylittää 200 peliä NST:ssä. Maaleja on nyt 84, syöttöjä 95 ja pisteitä 179. Nämä kaikki ovat NST:n ennätyksiä.
Vielä tällä kaudella (viisi peliä jäljellä) voi ylittyä 100:n maalisyötön raja ja ensi kaudella 200 ottelua ja 200 tehopistettä. Jussi etenee kuin jyrä tahdilla piste per ottelu.
Näistä numeroista puuttuvat tehopisteet liigakarsinnoissa monelta keväältä. Viimeksi viime keväänä ”Väne” oli yksi ratkaisupelaajista NST:n pudottaessa ratkaisupeleissä HaKin. Kun nuoret pojat eivät tärkeillä hetkillä pystyneet tekemään maaleja niin Jussi teki.
Jussi oli tärkeä pelaaja jo junnujoukkueissa. Hänellä B-poikien SM-hopea 1998 ja 2000 ja A-poikien SM-hopea 2000. Muistan, miten Jussi pelasi useita otteluja välillä pakkina. Parina oli yleensä Antti Karttunen. Kyllä hän pärjäsi siinäkin roolissa.
Junnuna Jussi pelasi myös jääpalloa Veiterässä. Oli varmaan hyvä. Jääpallokentiltä lienee ainakin osittain lähtöisin hänen hämmästyttävä mailatekniikkansa ja salibandykentillä monet liigatähdet hämmentänyt kyky napata pallo pois vastustajalta, rikkomatta.
Tällä kaudella Jussia on käytetty erityisesti ylivoimapelissä ja tuloksena on ollut paljon maaleja ja syöttöpisteitä. Sen lisäksi Jussi nähdään myös alivoimassa. Vaikka olisikin ”huonot jalat”, niin kurinalaisella pelaamisella, loistavalla pelin lukemisella ja taistelutahdolla pärjää siinäkin.
Jussin isä ja äiti nähdään aina Urheilutalon katsomossa kun NST pelaa. Äiti on usein talkoohommissa kahviossa ja Matti-isän äänen ovat Urheilutalon muut katsojat oppineet tuntemaan. Salibandystä Jussi ei ole päässyt aina eroon pelien ulkopuolellakaan, sillä pitkäaikainen tyttöystävä Anne Rasmussen pelasi NST:n naisissa monta vuotta.
Antti O. Arponen
| | |
|
