NST-persoonia, osa 7: Anneli Kiljunen ja Maria Esala

Tiistai 7.2.2006 - Antti O. Arponen

Renu Moilanen oli NST:n puheenjohtajana kauden 1996-97 ja Ari Tuomikoski seuraavan kauden 1997-98. Seuran toiminta oli vielä harrastelupohjalla, mutta työtä oli paljon.

Keväällä 1998 Renu kyseli halukkaita NST:n puheenjohtajaksi. Kyseli minuakin, mutta kieltäydyin työasioihin vedoten. Olin Etelä-Saimaan urheilutoimituksen esimies ja tein maakuntalehden salibandyjutut. Jos olisin ruvennut NST:n puheenjohtajaksi, en olisi voinut kirjoittaa lehteen salibandystä.

Sanoin Renulle vinkiksi, että kysele joitain nuoria kunnallispoliitikkoja, jotka haluavat nuorisotyössä näyttää taitonsa.

Keväällä 1998 NST:n puheenjohtajaksi valittiin Lappeenrannan kaupungin johtava sosiaalityöntekijä, kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen Anneli Kiljunen.

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin on helppo sanoa, että valinta osui kohdalleen. Annelin valinta oli varmasti monelle yllätys, mutta seuraavien viiden vuoden aikana Anneli näytti epäilijöille.

NST:n puheenjohtajan työ vaatii ankarasti duunia. Puheenjohtaja vastaa niin hallinnosta kuin taloudesta ja markkinoinnistakin, koska rahattomalla seuralla ei ole palkallisia työntekijöitä. Puheenjohtaja saa myös kuulla kunniansa, jos esimerkiksi edustusjoukkue putoaa liigasta. Kun joukkue sitten nousee takaisin, niin kunnian saa tietysti valmennusjohto.

Puheenjohtaja tekee sitä raakaa taustatyötä, joka ei näy julkisuudessa, ja jota tavalliset rivijäsenet eivät tunne. Annelin aikana NST:n budjetti alkoi lähennellä jo miljoonaa markkaa, kun joukkueita oli pitkälti toista tusinaa.

Anneli oli puheenjohtajana viisi vuotta, kevääseen 2003. Silloin hänet valittiin kansanedustajaksi. Liigatason seuraa ei voi johtaa Lappeenrannassa, jos työpaikka on Helsingissä. Anneli joutui jättämään NST:n puheenjohtajuuden.

Paljon Anneli ehti touhuta NST:n hyväksi, innokas kun oli. Ehkä hän näkyi julkisuudessa jopa eniten NST:n puheenjohtajana, vaikka hän oli samaan aikaan myös kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksessa, Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän puheenjohtajana, ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajana, Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin valtuustossa, Suomalais-venäläisen koulun hallituksessa, LOAS:n valtuustossa, Etelä-Karjalan Osuuspankin hallituksessa ja ties missä kaikissa tehtävissä.

Anneli tuli NST:n riveihin poikiensa Eetun ja Eliaksen harrastuksen kautta. Aviomies Timokin on urheilumiehiä, Saimaan Norppien aktiivi ja uppopallon entinen SM-sarjapelaaja.

Helsingissä Anneli valittiin Suomen Salibandyliiton hallitukseen ja oltuaan siellä vuoden hän pääsi valtakunnallisen urheilun keskusorganisaation Suomen Liikunnan ja Urheilun hallitukseen. Vaikutusvaltaisin urheilujohtaja Etelä-Karjalasta, kun otetaan huomioon leipätyö kansanedustajana.

Taisi olla vuosi 1999, kun Anneli otti puheeksi, että NST:lle pitäisi tehdä oma lehti. Minä lupasin kirjoittaa tekstit ja suunnitella ulkoasun, jos joku vain kerää ilmoituksia.

Anneli sanoi, että ²meidän Maikki² hoitaa ilmoitushankinnan. Silloin tutustuin Annelin nuorempaan siskoon Maria Esalaan.

Nyt eteläkarjalainen salibandyväki tuntee sekä Anneli Kiljusen että Maria Esalan. Maikki on seitsemättä vuotta NST:n naisten liigajoukkueen joukkueenjohtajana. Edelleen hän kiertää eteläkarjalaisia firmoja kyselemässä ilmoituseuroja ja yhteistyösopimuksia NST:lle.

Maikki on kaikki vuodet taistellut kuin naarasleijona pentujensa puolesta hoitaessaan NST:n naisjoukkueen taloudelliset taustat kuntoon. Muutenkin hän on ollut todellinen äitihahmo nuorelle joukkueelle. Maikki tuntuu soveltuvan hyvin joukkoon.

Jos Maikki joskus lopettaa jojon tehtävät, silloin NST:n naisjoukkueella ja seuran hallituksella on pikaisen kriisikokouksen paikka. Minä nimittäin väitän, että ei ole näkyvissä ketään, joka pystyisi korvaamaan Maikin mahdollisesti joskus jättämän aukon ketjussa.

Pitää nimittäin muistaa, että nämä kaikki puheenjohtajat ja joukkueenjohtajat ovat päivisin omissa leipätöissään hankkimassa itselleen ja perheelleen elantoa. NST:n hyväksi tehdään duunia illat ja viikonloput. Ilman kokouspalkkioita, ilman kulukorvauksia - yleensä vain suuresta innostuksesta. Siksi näihin tehtäviin halukkaista ei ole syntynyt pitkiä jonoja.

Antti O. Arponen
07.02.2006