Tulevat ottelut

10.1.2009 13:00
A-pojat - Erä Ottelupaikka » 10.1.2009 13:30
KOO-VEE - Naiset Ottelupaikka »

Pelatut ottelut

4.1.2009 17:00
Naiset - PSS2 - 5 » 4.1.2009 15:00
Josba - Miehet6 - 4 »

NST-persoonia, osa 6: Ville Hyyryläinen

Maanantai 30.1.2006 - Antti O. Arponen


ville_hyyrylainen.jpgVille Hyyryläinen lienee ollut salibandyn pelaajana enemmän innokas kuin lahjakas. On hän kuitenkin pelannut NST:n A-nuorissa taistelemassa SM-mitaleista (5. sija 1998) samassa porukassa Aki Seppälän, Otto Moilasen, Antti Ryynäsen, Mikko Sinkon, Juha Kortelaisen, Sami Kiviharjun ja Olli-Pekka Englundin kanssa.

Jo A-junnuikäisenä Hysse aloitti uransa NST:n valmentajana. Hän otti haltuunsa 84-syntyneiden poikien joukkueen. Oma pelaaminen jäi hallisarjoihin.

NST:n kasineloset oli Hyyryläisen luoma tuote. Alku ei ollut tosiaankaan mitään voitonjuhlaa, turpiin tuli monta kertaa pikkujunnuissa. Hysse oli kuitenkin sinnikäs ja sitkeä. Pelaajien taidot kasvoivat ja joukkuepeli kehittyi.

Keväällä 2001 NST sai C-pojissa SM-hopean, 2003 B-pojissa SM-hopean ja 2004 homma huipentui A-poikien SM-kultaan. Runkona Hyssen kasineloset, mukana lopussa nuorempiakin. Ossi Lahti, Eero Siren, Jonne Haapasalo ja Janne Louhelainen ovat oppineet salibandyn Hyyryläisen treeneissä, monta vuotta siellä saivat oppia myös Ilari Heikkinen, Timo Kupsanen ja Tuomas Arponen – nyt he kaikki pelaavat miesten liigassa.

Kaikista ei tule liigapelaajia. Hyssen porukasta Antti Ahokas golfaa nykyisin turnauksissa ympäri maailman. Jussi Selenius, Mikko Laine, Kari Liimatainen ja Santtu Tahvanainen olivat suuria salibandyn lahjakkuuksia, mutta heille riittää nykyisin kolmosdivarin Barbaarit. Missä lienevät vielä lahjakkaammat Jesse Silvennoinen, Jesse Marttinen ja Kalle Makkonen, jotka junnusarjoissa pyörittivät vastustajia mennen tullen?

Salibandy oli Hysselle monta vuotta henki ja elämä. Hän osti Myllymäestä entisen huonekalujen varastohallin ja kunnosti sen Saimaan Salibandykeskukseksi. Varastohallista tuli areena, jossa voidaan pelata vaikka salibandyn maaotteluja.

Se on suurin yksittäinen salibandyteko Etelä-Karjalan salibandyn historiassa. Kustannusarviota en tiedä, mutta jokainen voi kuvitella paljonko varastorakennuksen remontoiminen maaotteluareenaksi maksaa. Lainarahoitusta Hysse varmaan lyhentää vielä kauan, mutta bisnes pyörii.

Menestynyt junnuvalmentaja haki yhä uusia haasteita ja ”joutui” NST:n edustusjoukkueen valmentajaksi. Maankuulu Mika Muukkonen oli kolme vuotta yrittänyt nostaa NST:tä liigaan, onnistumatta. Hysse teki sen.

Syksyllä 2004 Ville Hyyryläinen lähti mukaan kunnallisvaaleihin, sitoutumattoman kansalaisliikkeen Myön listoille. Menestys oli vaaleissakin sensaatiomainen. Ensimmäisellä yrittämällä yli 150 ääntä ja suoraan kaupunginvaltuustoon, toiseksi nuorimpana läpimenijänä. Vaalimenestys johti myös mm. vapaa-aikalautakunnan jäsenyyteen pohtimaan urheilu- ja nuorisoasioita päättäjän näkökulmasta.

Myö-liikkeellä on seitsemän kaupunginvaltuutettua eli enemmän kuin vasemmistoliitolla, vihreillä ja kristillisdemokraateilla yhteensä. Myön valtuustoryhmässä on Hyyryläisen lisäksi NST:n nykyinen puheenjohtaja Juha Härkönen ja entiset puheenjohtajat Antti O. Arponen ja Ari Tuomikoski. Voisi päätellä, että salibandyansioilla saa ääniä vaaleissa?

Oma yritys vie valtavasti aikaa ja energiaa. SM-tason valmennus sitoo seitsemän päivää viikossa ympäri vuoden. Jossain ihmeen välissä Hysse on myös opiskellut kauppatieteitä yliopistossa ja aikoo joskus jopa valmistua.

Salibandyväki ympäri Etelä-Suomen tuntee Hyssen ainakin nimeltä ja ulkonäöltä. Menestystä on tullut ja sen mukana tietysti myös kadehtijoita ja arvostelijoita.

Kun on monessa mukana, niin aina kaikkea ei ehdi kunnolla. Ymmärrän kuitenkin Hyssen suuren innostuksen, se kuuluu luovuuteen ja lahjakkuuteen. Aina voi sitten vanhempana miettiä, että olisiko pitänyt keskittyä vain yhteen asiaan, mutta monille se ei vain sovi.

Ville Hyyryläisen kiireistä on legendaarisia juttuja Lappeenrannassa. Olen itsekin ollut mukana muutamalla pelireissulla, kun koko joukkue istuu valmiina bussin penkeillä aamulla kello 6, mutta päävalmentajaa ei näy missään. No, ennemmin tai myöhemmin Hysse on tullut, joskus omalla autolla perässä.

Hyssen valmennussysteemeitä ovat monet kritisoineet, eikä hän tietysti ole täydellinen. Taktiikan muutokset kesken ottelun ovat vaikeita kenelle tahansa, mutta vuosien varrella on nähty myös oivallisia taktikointeja, joilla pelejä on ratkaistu. Kaiken kaikkiaan Hysse lienee valmentajana parhaimmillaan pelissä penkin takana ohjaamassa nuoria pelaajia. Siihen hänellä on vuosien kokemus ja tuloksia.

Hyyryläisen valmennustietoja ja –taitoja arvosteleville voi aina esittää miehen ansioluettelon: C-poikien SM-hopea, B-poikien SM-hopea, A-poikien SM-kulta ja miesten joukkueen liiganousu – kaikki joukkueen vastuuvalmentajana. Kyllä miehen pitää jotain osata?

Viime kesänä Hysse huomasi, että ihan kaikkea ei ehdi. NST:n liigajoukkueen taustajoukoissa hän otti managerin tehtävät, valmennusvastuu siirtyi Jarkko Rantalalle ja Simo Ruuskaselle. Ruuskasen kanssa Hyyryläinen oli tehnyt yhdessä paljon töitä junnuporukoissa.

Meitä hulluja on kaikenlaisia. Minä kirjoittelen leipätyön ohessa iltaisin kirjoja (helmikuussa ilmestyy kirja Etelä-Karjalan urheilun 100-vuotisesta historiasta, toukokuussa ilmestyy kirja Huhtiniemen joukkohaudoista) ja toimin erilaisissa luottamustoimissa, Hyyryläisen Ville pyörittää bisnestä ja opiskelee siinä sivussa ja elää mukana NST:ssä kuten monet muutkin. Minä arvostan tällaisia hulluja, ilman heitä ei tule tuloksia.

Hysse on nimittäin kaiken mainitun lisäksi vielä muusikko ja säveltäjä. Musiikki on verenperintöä ja armeijankin Hysse suoritti muistaakseni soitto-oppilaana. Kitara on ollut hänelle tuttu lapsuudesta asti ja muutama vuosi sitten hän veti yhtyettä nimeltä Feedback. Se julkaisi kuulemma jopa cd-levyn, jossa on Hyssen omia sävellyksiä.

Tänä päivänä Hyssen bändi on nimeltään Red Carpet. Uusista sävellyksistä en ole ehtinyt kysymään, mutta niitäkin hänellä varmasti on ainakin pöytälaatikossa.

Soittaminen ja säveltäminen kertovat luovuudesta, josta on hyötyä joukkueurheilussa ja valmentamisessa.

Antti O. Arponen
30.01.2006


Kommentoi kirjoitusta

Kommentti:*

Nimi:*

Kotisivun osoite: