NST-persoonia, osa 4: Matti Taurama

Maanantai 9.1.2006 - Antti O. Arponen

Matti Taurama voisi olla tällä hetkellä 20-vuotiaiden sarjassa Etelä-Karjalan paras hiihtäjä tai hän voisi treenata kesäksi nuorten SM-kisoihin 1 500 metrin juoksuun. Neljän minuutin raja olisi varmaan mennyt jo rikki tonnivitosella, jos Matti olisi jatkanut pikkupoikana aloittamaansa juoksijan uraa.

Seurasin läheltä Matin uran alkua Taipalsaarella. Matti voitti 12- ja 14-vuotiaiden sarjoissa kevyesti piirin mestaruuksia 600 ja 2 000 metrillä. Hän juoksi 1 000 metriä 13-vuotiaana aikaan 3.08,0 ja oli ikäistensä valtakunnallisessa tilastossa viides.

Cooperin testissä Matti saattaisi kesällä juosta 3 700 metriä, jos testi pitäisi juosta ihan täysillä alusta loppuun.

Juoksemisen ja hiihtämisen esikuva Matilla oli oma isä Markku, joka edelleen on ikäisissään Suomen parhaita hiihtäjiä ja ampumahiihtäjiä. Viisikymppisen Markun spesiaali on viime vuosina ollut kilpakuntoilijoiden Kalevan kierros (30 km:n luistelu, 75 km:n hiihto, 100 km:n pyöräily, 65 km:n soutu, 42 km:n maratonjuoksu ja 25 km:n suunnistus). Miettikää matkoja!

Geeniperimän mukaan Mattikin voisi olla kestävyysurheilija, mutta hän valitsi 14-vuotiaana salibandyn ja NST:n. Taustat ovat kunnossa, sillä isän lisäksi äiti Heli on innostunut urheilusta ja talkootyötä urheilun hyväksi Tauraman perhe on tehnyt vuosien varrella valtavasti.

Matti on pelannut NST:ssä pikkujunnuista asti. Heti D-pojissa hän oli joukkueen paras pistemies (17+12). Rightin hyökkääjälle löytyi peliaikaa, varsinkin kun pojalla oli sekä nopeat jalat että nopeat kädet ja sen lisäksi järkeäkin eli niin sanottua pelinäkemystä. Matilla on SM-tason mitali C-, B- ja A-junnuista.

NST:n miesten päävalmentaja Mika Muukkonen otti juuri 16 vuotta täyttäneen C-junnun monien yllätykseksi ykkösdivisioonan miehistöön kesällä 2002. Ennen 19-vuotispäiväänsä Matti ehti pelata miesten ykkösdivarissa 61 ottelua tehoin 10+17=27 ja siihen monet liigakarsintapelit päälle.

Näin jälkeenpäin voi miettiä otettiinko ”Masa” liian aikaisin miesten porukkaan? Ehkä otettiin. Junnupelejä pelaten kehitys olisi saattanut olla vielä parempi. Valittamista ei tietysti ole näinkään toteutuneessa urassa, joka tietysti on vasta alkuvaiheissaan, koska Matti pääsee A-junnuihin vielä ensi kaudellakin.

Matti on tärkeiden pelien mies. Häneen voi luottaa. C-poikien SM-finaalissa 2003 SB Prota vastaan hän teki maalin, NST tosin hävisi 5-6, Jani Kukkola oli liian taitava. B-poikien SM-finaalissa 2005 Oilersia vastaan (3-0) hän oli tärkeimpiä pelaajia. Storvretan A-poikien finaalissa joulukuussa 2005 NST voitti Finnsta IBK:n 2-1 ja Matti syötti ensimmäisen maalin.

Se huikein ja ikimuistoisin maali on kuitenkin tehty keväällä 2004 Pasilan Urheilutalossa. Vastassa oli A-poikien kolmannessa ja ratkaisevassa finaalissa HIFK kotikentällään. Matti huudatti yleisöä kaksi kertaa. Ensin ajassa 56.38 hän teki 4-6 upealla yksilösuorituksella ja monet luulivat mestaruuden jo ratkenneen. HIFK teki kuitenkin vielä 5-6 rankkarista ja sitten 6-6 ylivoimalla ilman maalivahtia kun kello näytti 59.45.

Suomen mestaruus ratkesi jatkoajalla. Ilu Heikkinen syötti ja Matti Taurama viimeisteli 6-7 (62.06) ja mestaruusjuhlat alkoivat. Sen tärkeämpään paikkaan maalia ei voi tehdä.

Matti muistaa varmasti tämän ”kultaisen maalin” elämänsä loppuun asti. Maalintekijä on maalintekijä.

Miesten liigassa Matti on tätä kirjoitettaessa pelannut 13 peliä, mutta maalitili on vielä avaamatta. Kehitys ei ole enää mennytkään niin jyrkästi eteenpäin kuin edellisillä kausilla ja peliaika on jäänyt miesten liigassa vähiin.

”Masan” pelityyli ei sovi kaikkiin taktiikoihin eikä kaikkien valmentajien kuvioihin. Nuorten maajoukkueen päävalmentaja Lasse Eriksson ei meinannut huolia Mattia edes leirille, vaikka poika teki pisteitä miesten ykkösdivarin kärkiporukassa.

Pääsin sopivassa tilaisuudessa puhumaan Erikssonille järkeä. Kysyin, että haluaako Eriksson nmj:n fyysisiin testeihin uusia ennätyksiä? Matti pyydettiin näytille ja sitten hän pelasikin nmj:ssä ihan hyvin pari maaottelua ja taisi toisessa syöttää yhden maalinkin. Valitettavasti sillä kaudella ei ollut nuorten MM-turnausta.

Matti on sekä fyysisiltä että henkisiltä ominaisuuksiltaan niin lahjakas, että hänestä on iloa NST:lle
vielä monta vuotta, jos hän vain aikuisena pysyy Lappeenrannassa. Keväällä Matti saa valkoisen lakin ja sen jälkeen edessä lienee varusmiespalvelus. Upseeriainesta Lahden Urheilukouluun?

Antti O. Arponen
09.01.2006