Tulevat ottelut
NST-persoonia, osa 1: Janne LouhelainenLauantai 26.11.2005 - Antti O. Arponen  Salibandylehdessä oli NST hyvin esillä, oli haastateltu mm. Janne Louhelaista. Päävalmentaja Jarkko Rantala ja jutun kirjoittaja taisivat epäillä, että Louhelainen on ”ongelmapelaaja”.Olen seurannut Jannen uraa siitä lähtien kun hän 1990-luvun alussa pikkunassikkana Saimaanharjulla leikki meidän Tuomaksen kanssa ja aloitteli urheilemista Saimaanharjun urheilukentällä, kiekkokaukalossa ja koulun salissa. Ongelmapelaaja? Kyllä, ainakin joskus. Saimaanharjun aikaan minä valmensin muutaman vuoden Taipalsaaren poikia jalkapallon korttelisarjassa ja TsV:n junnuissa. Janne eli siihen aikaan ”Emppu” oli hämmästyttävän lahjakas jalkapallossa ja jääkiekossakin. Käytös vaan ei aluksi soveltunut ollenkaan joukkuepeliin. Muistan, miten yhtenä talvena jouduin antamaan ”Empulle” kahden kuukauden pelikiellon eli kielsin häntä tulemasta joukkueen harjoituksiin. Käytös oli ollut sekä pelikavereita että valmentajaa kohtaan välillä niin törkeää, että vaihtoehtoja ei ollut. Hieman yli kymmenvuotias pelimies oli Persoona isolla P:llä, mutta joku raja se on valmentajallakin ja aina pitää katsoa joukkueen etua. Poika pysyi kaksi kuukautta poissa ja tuli sitten itse pyytämään, että saako tulla taas mukaan. Luonnollisesti ”Emppu” otettiin takaisin, käytös oli parantunut ja kesällä poika oli Tahvanaisen Santun kanssa joukkueen paras pelaaja. Janne Louhelaisesta olisi voinut tulla liigatason futaaja tai liigatason kiekkoilija, mutta onneksi hän valitsi parhaan lajinsa salibandyn. SaiPan junnuissakin hän menestyi hyvin, mutta C-junnuiässä hän alkoi tajuta, että miesten liigaa pelaavat yli 180-senttiset ja yli 80-kiloiset järkäleet. Janne oppi pelitaitonsa Saimaanharjun koulun salissa ja legendaarisen Jukka Hirven opissa. Jukka Hirvi on se kovaääninen herrasmies, joka naisten liigapeleissä johtaa ”Annan enkelien” joukkoa. Janne oli suunnilleen 12-vuotias kun Saimaanharjun pojat pelasivat kaveriporukalla Huhtiniemen sarjoissa ja kohtasivat NST:n 84-pojat, jotka hakivat sieltä ottelukokemusta. Janne vei NST:tä mennen tullen ja pelin jälkeen kasinelosten joukkueenjohtaja Visa Tahvanainen tokaisi: ”Tuo kaveri meidän pitää saada NST:n joukkueeseen”. Jatko onkin sitten salibandyhistoriaa. NST:n junnuissa ”Hysse” Hyyryläisen 84-kokoonpanossa Jannesta tuli pian tähti. C-junnuissa 1999-2000 NST voitti alkulohkon kaikki 16 otteluaan (maaliero 164-18) ja Janne teki tehot 55+12=67. Sekä maalien että pisteiden määrä on NST:n ennätys tänäkin päivänä. Maalimäärä tarkoittaa keskimäärin 3,4 maalia ottelua kohti. Hollolan Urheilijoita vastaan Janne teki seitsemän. Sitä parempaan NST:ssä ei ole kukaan pystynyt 12 maalin säännön aikana eli kun pelit on keskeytetty 12 maalin eroon. Ikimuistoisessa C-poikien SM-finaalissa ”Hysse” johdatti SSV:tä vastaan NST:n 3-0 johtoon. Maalintekijöinä Eero Siren, Jonne Haapasalo ja Janne Louhelainen, joka vielä tämän jälkeen tykitti kerran ylärimaan. SSV oli täysin paniikissa, mutta se nousi lopussa edelle 3-4. Janne ja muut saivat tyytyä hopeaan. Keväällä 2001 Armilan yläaste voitti yläkoulujen Suomen mestaruuden. Kova saavutus sekin. Finaalit pelattiin Helsingissä. Lappeenrannan koululaitoksen rahat olivat silloinkin lopussa, eikä joukkueelle luvattu yöpymispaikkaa. Armilan joukkue lähti Lappeenrannasta bussilla aamuyöstä klo 4.20 ja runttasi päivän aikana neljä peliä: alkusarjassa Nilsiä 4-1 ja Keuruu 5-5, välierissä Vammala 3-2 ja finaalissa Rajamäki 5-2. Suomen mestarijoukkueen paras pelaaja oli Janne Louhelainen, joka esimerkiksi ratkaisi tärkeän välierävoiton laukomalla voittomaalin Tuomas Arposen syötöstä. Nopeat kädet ja nopeat jalat. Salibandyyn ihanteellinen ruumiinrakenne. Hurja halu olla paras ja voittaa otteluja. Kaikki tiesivät, että Janne ei tyydy Huhtiniemen harrastajasarjoihin (vaikka pelasikin siellä joskus monta peliä illassa) eikä aikuisena mihinkään alasarjoihin. Peruskoulun jälkeen syksyllä 2001 Gunners järjesti Jannelle siirron Tampereelle opiskelemaan liikunnanohjausta. Nuorukainen otettiin saman tien nuorten maajoukkueeseen ja maajoukkuedebyytissä Ruotsia vastaan poika teki Suomen molemmat maalit ottelussa, joka päättyi 2-2. Nuorten MM-kisoissa Saksassa Suomi tyytyi pronssimitaleihin, mutta sielläkin Janne oli joukkueen parhaita. Tampereella Janne pääsi pian Geen liigaporukkaan ja viime kaudeksi Classiciin. Menestys ja tehot eivät olleet odotettuja, viime kautta haittasi ehkä eniten varusmiespalvelus Lahdessa. Ei sieltä aina päässyt harjoituksiin, eikä valmentaja antanut peleissä riittävästi minuutteja. Penkiltä on vaikea tehdä maaleja. Eivät Jannen taidot silti mihinkään ole vuosien varrella hävinneet. Huikea ranneveto uppoaa edelleen, nyt myös miesten liigassa ja NST:n paidassa, jossa on tuttu pelinumero ”55”. Tampereella Janne aikuistui, eikä ole enää mikään ongelmapelaaja. Tällä kaudella liigassa 13 peliä, rangaistuksia 2 minuuttia. Tehoja 10+16. Katsokaa liigatilastoja. IS-tähtien listalla ja joukkueiden tehomiesten eli Tuplapelaajien listalla ei ole monta nimeä Louhelaisen edellä. Antti O. Arponen 26.11.2005 |